Ero sivun ”Sarjakuva” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
teoksen nimen kursivointi
Samuel kinnunen on horo
Merkkaukset:  seulottavat  Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 5:
 
Sarjakuvien juuret ovat [[Elokuva|elokuvien]] tavoin [[Populaarikulttuuri|populaarikulttuurissa]], mutta valtavirtasarjakuvan ohella elää myös ei-kaupallinen ja kokeileva sarjakuva. Aiheiltaan vakavampia ja juonenkehittelyltään monimutkaisempia sarjakuvia on kutsuttu nimellä [[sarjakuvaromaani]].
 
== Historia ==
 
Sarjakuvamuotoinen kerronta on vanhaa perua, eikä sille ole määriteltävissä selvää alkua. Esimerkiksi [[Keskiaika|keskiajalta]] peräisin oleva [[Bayeux'n seinävaate]] esittää historialliset tapahtumat kuvakertomuksena – sarjakuvana. Myös puhekupla tunnettiin jo keskiajalla, joten sarjakuvan kerrontatekniikka on oleelliselta osin ollut olemassa jo varhain.
 
1800-luvun eurooppalaisia kuvakertomuksia, joista tunnetuin esimerkki lienee saksalaisen [[Wilhelm Busch]]in vuonna 1865 julkaisema ''[[Max ja Moritz]]'', voidaan pitää nykyisten sarjakuvien eräänä esiasteena. Niissä tarina kerrotaan peräkkäisten kuvien muodostamana kertomuksena, jota tukee usein riimitelty teksti. Suomessa näitä edustaa muun muassa valistuskertomus ''[[Turmiolan Tommi]]''.
 
[[Kuva:Yellow kid001.gif|thumb|[[Richard Felton Outcault]], ''[[Keltainen poika]]''.]]
 
Varsinainen nykymuotoinen sarjakuva, jonka piirteitä ovat muun muassa jatkuvuus ja pysyvät hahmot, syntyi 1890-luvulla [[Yhdysvallat|amerikkalaisessa]] [[Sanomalehti|sanomalehdistössä]]. Sen ensimmäiseksi edustajaksi katsotaan usein [[Richard Felton Outcault]]in piirtämä ''[[The Yellow Kid]]'' (Keltainen poika). Sarjakuva ilmestyi ensimmäisen kerran 1895 ''World''-lehdessä. Sarjan päähenkilönä oli hörökorvainen poika, jolla oli yllään keltainen [[yöpuku|yöpaita]], johon pojan vuorosanat kirjoitettiin.
 
Varhaisia nykypäiviin jatkuneita sanomalehtisarjoja olivat muun muassa ''[[Kissalan pojat]]'' (The Katzenjammer Kids, alkoi 1897, jatkuu yhä), joka oli jäljitelmä Max ja Moritz -kuvakertomuksesta, sekä ''[[Matti Mainio ja Jussi Juonio]]'' (Mutt and Jeff, alkoi 1907, päättyi 1982).
 
Vuonna 1929 sarjakuvassa tapahtui murros, kun sankarihahmot [[Buck Rogers]] ja [[Tarzan]] aloittivat. Siihen asti sarjakuva oli ollut lähes yksinomaan [[komiikka|koomista]] ja piirrostyyliltään [[karikatyyri]]stä, kun taas uudet sankarisarjat pyrkivät komiikan sijaan jännitykseen ja [[realismi|realistisempaan]] piirrostyyliin. Eurooppalaisen sarjakuvan keskeisen [[belgia]]laisen [[Herge]]n ''[[Tintin seikkailut|Tintti]]'' alkoi myös seikkailunsa vuonna 1929. ''Sarjakuvalehti'' on peräisin 1930-luvun loppupuolelta: aiemmin oli oman lehden muodossa julkaistu vain joitakin kokoelmia sanomalehtistripeistä. Sarjakuvalehden varhaisia edelläkävijöitä olivat vuonna vuonna 1937 aloittanut ''[[Detective Comics]]'' ja vuonna 1938 aloittanut ''[[Action Comics]]''. Edellinen esitteli [[Batman]]in vuonna 1939, jälkimmäinen [[Teräsmies|Teräsmiehen]] vuonna 1938. [[Toinen maailmansota]] kasvatti sarjakuvalehden suosiota: se oli suosittua ajanvietettä amerikkalaisten sotilaiden keskuudessa.
 
Toisen maailmansodan jälkeen [[manga]] eli japanilainen sarjakuva kehittyi nykymuotoiseksi amerikkalaisvaikutteista.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Gravett, Paul | Nimeke=Manga: 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa | Selite=(Manga: Sixty years of japanese comics, 2004.) Suomentanut Juhani Tolvanen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-1-20524-2}}</ref> Yhdysvalloissa suosiota saivat [[Rikoskirjallisuus|rikos]]-, [[Science fiction|scifi]]- ja [[Kauhukirjallisuus|kauhusarjakuvat]]. Viimeksi mainituista oli tunnettu EC Comics, jonka ''[[Tales from the Crypt]]'' -lehteä on myöhemmin sovitettu TV-sarjaksi ja elokuviksi. Etenkin kauhusarjakuvat aiheuttivat 1950-luvun Yhdysvalloissa huolen sarjakuvan haittavaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Niinpä suuret kustantamot muodostivat CCA (Comics Code Authority) -liiton ja solmivat tiukan säännöstön, [[Comics Code]]n, joka kielsi sarjakuvista muun muassa [[Aviorikos|aviorikokset]], [[seksi]]n ja kyynisen maailmankuvan. Comics Code säänteli Yhdysvaltain sarjakuvaa pitkään lähes täysin. Myöhemmin säännöstöä on tosin joltain osin uudistettu.
 
Jonkin sortin sarjakuvallinen vallankumous tapahtui 1960-luvulla Amerikassa [[underground]]-liikkeen kautta. Muun muassa [[Robert Crumb]] alkoi sarjakuvissaan käsitellä julkisuudessa kiellettyjä puheenaiheita sekä vähemmän kevyitä ja viihteellisiä teemoja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Arffman, Päivi | Nimeke=”Comics go underground!”: Underground-sarjakuva vastakulttuurina vuosien 1967-1974 Yhdysvalloissa | Selite=Väitöskirja | Julkaisupaikka=Turku | Julkaisija=k&h, Turun yliopisto, kulttuurihistoria | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-29-2680-6}}</ref> Undergroundille oli ominaista räävittömyys, seksuaalisuus ja kieroutumat: se oli suunnattu usein tietoisesti Comics Codea vastaan. Tämä vei sarjakuvan asemaa kauemmaksi ”lasten viihteestä” nostaen sitä [[taide|taiteen]] perinteisempien ilmaisutapojen rinnalle.
 
=== Eurooppalainen sarjakuva ===
 
Eurooppalainen sarjakuva oli pitkään amerikkalaisen varjossa, mutta alkoi nousta sodan jälkeen, ehkä osittain amerikkalaisen sarjakuvan kangistuttua kaavoihinsa. Hergén ''Tintti'', joka oli aloittanut jo ennen sotaa, nousi kansainväliseen menestykseen 1960–70-luvuilla. Sitä seurasivat menestyssarjoina [[René Goscinny]]n kehittämät ''[[Asterix]]'', ''[[Lucky Luke]]'' ja ''[[Ahmed Ahne]]''. Eurooppalaiset sarjakuvat olivat vapaita amerikkalaisesta vakiintuneesta käytännöstä pitää huumori ja jännitys erillisinä ja käyttää humoristiseksi tarkoitetuissa sarjoissa lähinnä pelkistettyä ilmaisua. [[Ranskalais-belgialainen sarjakuva|Belgialais-ranskalaiset]] sarjakuvat yhdistivät huumorin ja jännityksen, ja piirrostyyli rönsyili yksityiskohtia.
 
Ranskalainen ''[[Métal Hurlant]]'' -lehti puolestaan toi 1970-luvulla sarjakuvaan vakavuutta. [[Moebius|Moebiuksen]] scifi- ja [[Fantasiakirjallisuus|fantasiasarjakuvat]], [[Benoît Sokal]]in [[Kovaksikeitetty rikoskirjallisuus|kovaksikeitetyn dekkarin]] [[parodia]] ''[[tarkastaja Ankardo|Ankardo]]'' ja [[Hugo Pratt]]in historiaa ja [[Myytti|myyttejä]] hyödyntänyt ''[[Corto Maltese]]'' veivät eurooppalaissarjakuvaa Hergén Goscinnyn linjalta aikuisempaan suuntaan muun muassa tuomalla seksin ja kovan väkivallan sarjakuviin.
 
==Sarjakuvan eri muotoja==