Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tuossa lähteessä kone on Jak-28 ja järvikin on eri |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) p ä |
||
Rivi 3:
'''Suhoi Su-15''' ({{k-ru|Сухой Су-15}}, {{NATO-nimi|Flagon}}) oli kaksimoottorinen [[hävittäjälentokone|torjuntahävittäjä]], joka kehitettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] 1960-luvulla [[Suhoi Su-11]]:n seuraajaksi.
Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa 30. toukokuuta 1962. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi [[Tumanski]] R-11 -[[suihkumoottori]]a ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-[[tutka]]n (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pystyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan kyseistä tutkaa vuonna 1966, kun [[Jakovlev Jak-28]] putosi Havelseehen
Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana. Hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250- GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.
| |||