Ero sivun ”Punaiset prikaatit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Varhaiset vuodet: lähdeviite |
p →Taustaa: Vaihdettu parempi lähde tuohon kohtaan. |
||
Rivi 8:
Järjestöllä oli juurensa ''Collettivo politico metropolitano''-nimisessä aktivistiryhmässä jonka perustivat 1960-luvun loppupuolella Renato Curcio ja Duccio Berio.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Cazzullo, Aldo|Nimeke=I ragazzi che volevano fare la rivoluzione|Vuosi=2015 (1998)|Sivu=41|Julkaisija=Mondadori}}</ref> Noin 70 tämän ryhmittymän jäsentä kokoontui marraskuussa 1969 erääseen hotelliin [[Chiavari]]n kaupungissa tarkoituksella luoda teoreettinen perusta tulevalle taistelulle. Osaanottajien listasta löytyy melkein kaikki ensimmäisen sukupolven johtavien prikaatilaisten nimet. Paikalla oli neljä sosiologian opiskelijaa [[Trento]]n yliopistosta: Renato Curcio, Mara Cagol, Paola Besuschio ja Giorgio Semeria, kolme entistä [[Italian kommunistinen puolue|Italian kommunistipuolueen PCI]]:n jäsentä: Alberto Franceschini, Prospero Gallinari ja Roberto Ognibene, sekä kolme Sit-Siemens-tehtaan työläistä: Mario Moretti, Corrado Alunni ja Alfredo Bonavita.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Zavoli, Sergio|Nimeke=La notte della Repubblica|Vuosi=|Sivu=75-76|Julkaisija=}}</ref>
Punaisten prikaatien edeltäjänä voi pitää myös [[Giangiacomo Feltrinelli]]n "Partisaanitoiminnan ryhmää" (GAP), joka toimi vuosina 1969-1972 tehden omaisuuteen kohdistuvia iskuja mm. suuryhtiöitä ja [[Yhdysvallat|USA:n]] konsulaatteja vastaan sekä lähetti piraattiradiota. Feltrinelli ja Punaisten prikaatien johto olivat kuitenkin eri mieltä monesta asiasta joten mitään yhteistyötä ei ryhmien välillä saatu aikaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=
== Varhaiset vuodet ==
| |||