Ero sivun ”Claude Lévi-Strauss” versioiden välillä

Claude Lévi-Strauss syntyi [[Ranskan juutalaiset|juutalaiseen]] perheeseen.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = Ilkka Pyysiäinen: Jumalan selitys. 'Jumala' kognitiivisena kategoriana|osoite = http://www.tieteessatapahtuu.fi/982/Anttonen.html|julkaisu = www.tieteessatapahtuu.fi|viitattu = 2015-11-18}}</ref> Hän suoritti ylioppilastutkintonsa Pariisissa sijaitsevassa Lycée Condorcet’ssa. Tämän jälkeen hän suoritti [[Korkeakoulu|korkeakouluopintonsa]], ensin Pariisin yliopistossa [[Oikeustiede|oikeustieteellisen]] tutkinnon ja sitten [[Sorbonne]]ssa filosofian maisterin tutkinnon vuonna [[1931]]. Hän väitteli [[Tohtori|tohtoriksi]] vuonna [[1948]].

Kahden vuoden [[Filosofia|filosofian]] opetustyön jälkeen, ensin Mont-de-Marsanissa ja sitten Laonissa, Lévi-Strauss nimettiin jäseneksi yliopistovaltuuskuntaan, jonka matka suuntautui [[Brasilia]]an. Hän toimi [[São Paulo]]n yliopiston opettajana vuosina [[1935]]–[[1938]]. Hän järjesti ja johti vuosina [[1935]]–[[1939]] useita [[Antropologia|etnografisia]] tutkimusretkiä [[Mato Grosso]]on ja [[Amazon (sademetsä)|Amazonin]] alueelle.

Kun Lévi-Strauss palasi [[Ranska]]an [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi [[1939]]–[[1940]]. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Siellä hän opetti [[New York]]in [[New School for Social Research]]in alaisuuteen perustetussa [[École Libre des Hautes Études]]issä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa [[Henri Focillon]]in, [[Jacques Maritain]]in, [[Jean Perrin]]in ja muiden tieteilijöiden kanssa.<ref>Kyseessä oli [[Charles de Gaulle]]n Lontoossa istuvan pakoilaishallituksen aloitteesta ja alaisuudessa New Yorkiin vuonna 1942 perustettu "ranskalais-belgialainen maanpakolaisyliopisto", joka kokosi sodan aikana suojiinsa huomattavan joukon eurooppalaisia pakolaistieteilijöitä.</ref> Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös [[Charles de Gaulle|de Gaullen]] [[Vapaa Ranska|Vapaan Ranskan]] armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäläissyntyiseen[[Venäjän juutalaiset|venäjänjuutalaiseen]] kielitieteilijään [[Roman Jakobson]]iin, joka tutustutti hänet [[Ferdinand de Saussure]]n ajatuksiin.

[[Ranskan ulkoministeriö|Ulkoministeriö]] pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna [[1945]] hän kuitenkin palasi uudelleen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvoksesi siellä sijaitsevaan [[Ranska]]n suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna [[1948]] omistautuakseen tieteelliselle työskentelylleen. Vuonna [[1949]] hänet nimitettiin [[Pariisi]]ssa sijaitsevan entografisen ''Musée de l’Hommen'' apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi ''l'École pratique des hautes études'' -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti ''Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen''. Vuonna [[1959]] hänet nimitettiin [[Collège de France]]n [[professori]]ksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli ''[[sosiaaliantropologia'']]. Tätä tehtävää hän hoiti aina [[Eläke|eläkkeelle]] jäämiseensä saakka, joka tapahtui vuonna [[1982]]. Hänen

Lévi-Straussin tunnetuin [[Suomalaiset|suomalainen]] oppilaansa lienee [[Musiikkitiede|musiikkitieteen]] professori [[Eero Tarasti]].