Ero sivun ”Elanto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lähteetön-malline pois |
p , |
||
Rivi 5:
'''Elanto''', virallisesti ''Osuusliike Elanto'' oli helsinkiläinen [[osuuskauppa]], joka toimi vuosina 1905–2003. Elanto fuusioitui HOK:n kanssa, jolloin syntyi vuonna 2004 aloittanut [[HOK-Elanto]].
Elanto oli tunnetuin ja merkittävin [[edistysmielinen osuustoiminta|edistysmieliseksi osuustoiminna]]ksi (E-liike) julistautuneista osuusliikkeistä. Elanto perustettiin 15. lokakuuta 1905, ja sen ensimmäisenä tuotantolaitoksena aloitti [[leipomo]] vuonna 1907. Alun perin leipomoalan [[osuuskunta|tuotanto-osuuskunnaksi]] suunniteltu Elanto laajeni pian kulutusosuuskunnaksi, kun se avasi omat leipämyymälänsä ja kahvilansa.
== Osuuskauppaliikkeen aateristiriidat 1910-luvulla ==
Rivi 22:
1940- ja 1950-luvuilla sodasta toipuva Suomi rakensi ja kulutti. Elanto vastasi kysyntään perustamalla myymälöitä toisensa perään; kaupungeissa jokaiseen kaupunginosaan ja maaseudulla jokaiseen kylään.
Henkilöstökulut kasvoivat ja pakottivat miettimään uusia toimintatapoja, kuten yhtenäismyymälöitä ja itsepalvelua, kuten ylioppilaiden suosima ruokala Kluuvikadun Elanto. Elannon ensimmäinen pikamyymälä avattiin vuonna 1951. Se edusti ajan tapojen muutoksia. Muita uutuuksia kuluttajille olivat muovikassit, maitotölkit ja viimeinen myyntipäivä leipätuotteille.
== Elanto laajentaa toimenkuvaansa 1960-luvulla ==
Helsinki kasvoi edelleen voimakkaasti. Keskustassa korttelit alkoivat olla täynnä, ja yksittäisten liikerakennusten rakentaminen oli vähäistä. Painopiste siirtyi lähiöihin ja aluerakentamiseen. Parhaat kauppapaikat jaettiin neljän koplassa, johon kuuluivat Elanto, Helsingin Osuuskauppa, [[Kesko]] ja [[Tuko]].
Elannon johto koki täysremontin. Väinö Tanner väistyi hallintoneuvoston johdosta ja [[Paavo Heinimo]] pääjohtajan paikalta. Uudeksi pääjohtajaksi valittiin tohtori [[Mauno Koivisto]], mutta hän ei ehtinyt ottaa tehtävää vastaan, koska sai samaan aikaan viran Suomen Pankista. Paikalle nimitettiin vuonna 1968 [[Ylermi Runko]], joka johti liikettä aina vuoteen 1990 saakka.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1464750665893?jako=999ed12e9eb897bf72b745db597e17ff&ref=tw-share|nimeke=Toimittaja Unto Hämäläinen etsi Suomesta sosialismin perintöä ja löysi sen omasta lompakostaan|viitattu=2016-06-25}}</ref>
Kuluttajien tottumukset muuttuivat. Autojen käyttö oli lisääntynyt räjähdysmäisesti ja välimatkat menettäneet merkitystään. Ihmiset asioivat taajamissa, ja maaseutu autioitui. Pääkaupunkiseutu oli muuttovoittoaluetta, mutta perinteinen päivittäistavarakauppa ei kannattanut. Elanto myi vain omaa leipäänsä, vaikka kuluttajat kysyivät jo jotain muutakin.
Väinö Tanner vastusti Elannon lähtemistä [[anniskeluravintola]]bisnekseen, mutta joutui taipumaan hallintoneuvostouransa viimeisinä kuukausina. Anniskelu tuli pääkaupunkiin [[Loviisa]]n kautta, kun sikäläinen osuusliike fuusioitui Elantoon. Pian myös Fennia ja Kappeli Helsingin keskustassa siirtyivät Elannolle.
Rivi 37:
== Osuusliike muuttaa bisneslinjaustaan 1980-luvulla ==
Raskas teollisuus ja kannattamattomat Osuusliikkeet olivat ajaneet OTK:n kriisin partaalle. Pitkäaikaiset vastuunkantajat väistyvät, ja valta keskittyi uudelle pääjohtajalle, joka laittoi saman tien tuulemaan. Osuusliikkeiden ja niiden omistaman OTK:n fuusiosta muodostui 1983 E-osuuskunta Eka, josta muotoutui 1987 [[Osuuskunta Eka-yhtymä]]. Kuitenkin muista Osuusliikkeistä poiketen juuri Elanto ei lähtenyt tähän mukaan, ja näin yli 65 vuotta kestänyt side Elannon ja OTK:n välillä oli historiaa. Jo aiemmin samana vuonna KK:n nimi muutettiin muotoon ''Kulutusosuustoiminnan Keskusliitto'' jäseninään fuusion jälkeen siis vain Eka ja Elanto.
Elanto hankki runsaasti aivan uutta liiketoimintaa: [[Tasokaluste]] ja [[Koti-idea]] toivat valikoimaan huonekaluja, Koneveljet kodinkoneita ja Pizzeria Nr 1 pitsoja. Elanto toimi kuitenkin ilman selvää laajenemisen strategiaa ja alkoi menettää uskoa omaan perusosaamiseensa.{{kenen mukaan}}
Rivi 49:
== Lama riepottelee liike-elämää ==
[[Suomen 1990-luvun alun lama|1990-luvun lama Suomessa]] oli vakavin vuosikymmeniin. Työttömien määrä kohosi enimmillään lähes puoleen miljoonaan. Valtion ja kuntien verotulot romahtivat, ja sosiaaliturvan kulut kasvoivat.
Elanto aloitti uuden vuosikymmenen vauraana, mutta kannattamattomana ja yksin. Uusi pääjohtaja [[Jorma Seppänen]] yritti keksiä lääkkeitä lamaan. Liikkeitä ehostettiin, mutta myynti väheni. Jokainen kuluerä ja työvaihe
Elannon tavoin myös Eka oli pahassa kriisissä. Jorma Seppänen sanoi irti Elannon ja Ekan säästökassatalletuksia ja eläkevakuutusvaroja koskeneet keskinäiset takuusopimukset. Elanto joutui maksamaan 135 miljoonan markan eläkevastuuvajauksen, mutta säästi myöhemmin lähes 300 miljoonaa, koska ei joutunut enää tilille Ekan tekemisistä.
Rivi 65:
Toisaalla KOP ja [[Suomen Yhdyspankki]] fuusioituvat. Se oli Elannolle huono uutinen ja enteili ongelmia. Koko osuusliikettä kiinnostanut kysymys kuului: sitoiko KOP:n antama rahoituslupaus myös sen fuusiokumppania SYP:ia? Päätös oli pelätynlainen: rahaa luvattiin kaikkeen muuhun, mutta ei siihen mihin sitä kipeimmin tarvittiin eli korvaamaan mahdollista säästökassan tyhjenemistä.
Tieto rahoituspäätöksistä tuli julki, ja säästökassan jäsenet ryntäsivät nostamaan talletuksiaan. Yhden aamupäivän aikana liikkeen kassasta lähti kymmeniä miljoonia markkoja, ja Elanto hakeutui yrityssaneeraukseen. Vastavalittu pääjohtaja sai jatkaa, koska velkojat eivät pitäneet häntä syyllisenä osuuskaupan ahdinkoon. Yrityssaneerausohjelma valmistui nopeasti aiemman säästöohjelman pohjalta. Palmroos onnistui vakuuttamaan velkojille, että kaikki saisivat omansa. Säästökassatallettajat saivat rahansa, kun valtio maksoi heidän saatavansa ja liittyi velkojien rintamaan.
Toisin kuin Ekan saneerauksessa vähän aiemmin, Elannon velkoja ei leikattu. Pelastajaksi tuli jälleen Tannerin perintö, vahva kiinteistömassa. Kivitaloja oli edelleen runsaasti, ja niiden arvo alkoi uudelleen kohota.
Saneeraus oli Elannolle vastenmielinen, mutta ainoa tapa päästä takaisin jaloilleen. Kaikki panokset olivat bisneksen elvyttämisessä. Saneerausohjelma tarjosi myös mahdollisuuden irrottautua sopimuksista, joiden purkaminen muuten olisi ollut mahdotonta tai käynyt kalliiksi. Ahdingossa ollut osuusliike sai useita kaupallisia yhteistyötarjouksia. Toimivan johdon kannalta ainoaksi mahdollisuudeksi jäi Tradeka-yhteistyö.
Rivi 78:
Keväällä [[2000]] Elannon hallitus hahmotti tulevaisuuttaan velkasaneerauksen jälkeisessä ajassa. Vaihtoehtoja oli kolme: riskialtis yhteistyö alan ulkopuolelta tulevien pääomasijoittajien kanssa, yhteistyön syventäminen Osuuskunta Eka-yhtymästä Osuuskunta [[Tradeka]]-yhtymäksi muuttuneen konsernin kanssa tai kumppanuus HOK:n rinnalla. Kaikissa tapauksissa yhteistyön ehtona oli saneerauksesta irrottautuminen etuajassa. Sitä pidettiin täysin mahdollisena.
Ihto sai hallitukselta tunnusteluvaltuudet ja tapasi Arto Hiltusen. Ihto tarjosi yhteistyötä pääkaupunkiseudun päivittäistavarakaupassa ja sai vastaehdotuksen suorasta fuusiosta. Tapaamiset tihenivät, ja selvitykset käynnistyivät kummassakin osuusliikkeessä. Yhdistymisen edellytykset rajautuivat kolmeen: Kilpailuviraston kantaan, Elannon vapautumiseen yrityssaneerauksesta ja irrottautumiseen Tradeka-yhteistyöstä.
Ensimmäinen kohdista oli helpoin. Kilpailuvirasto ei nähnyt ennakkoarvioissaan yhdistymiselle esteitä. Myös saneerausohjelma eteni reippaasti etuajassa. Se oli ohi vuonna 2001. Kolmas ehto oli työläin täyttää. Tradekalla oli Elannon kanssa joukko sopimuksia, joita se ei halunnut purkaa. Parin vuoden neuvottelujen jälkeen päästiin sopuun irrottautumisen hinnasta: 46 [[Siwa]]a, yksi [[Valintatalo]] ja kaksi [[hotelli]]a siirtyivät Tradekalle.
| |||