Ero sivun ”Aleksanteri Ahola-Valo” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix |
viitteitä, korostettu seikkaa, että tarinoita ei ole voitu vahvistaa |
||
Rivi 38:
Esikoispoika Aleksanteri syntyi vuonna [[1900]]. He saivat Aleksanterin lisäksi myös toisen pojan Felixin vuonna [[1902]]. Felixin synnyttyä Ida sairastui ja kuoli. Tämä oli pienen perheen katastrofi. Pekka Ahola joutui yksin huolehtimaan kahdesta pikkupojasta, jotka joutuivat jatkuvasti eri paikkoihin hoidettavaksi kun Pekka Ahola yritti hankkia pojille elantoa nuohoojana.<ref>Suvanto: Viisas rakkaus Elpo 1994 [http://www.ahola-valo.fi/ Ahola-Valo]</ref> Sukulaisten hoivissa ollessaan Ali-poika joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan syyllistyttyään ruoalla leikkimiseen ja jouduttuaan tätinsä pahoinpitelemäksi kahden vuoden iässä. Siitä lähtien Ahola-Valo väitti muistavansa kaikki elämänsä tapahtumat. Varhaislapsuudessa koetut järkytykset kypsyttivät hänet ennen aikojaan<ref>Helsingin Sanomat 28.12.1993, Maria Laukka, Lapsen silmin lapsuuden puolesta</ref>
Pekka Ahola seurusteli suomalaisten opettajien kanssa ja Aleksanteri Ahola-Valon vuonna 1983 kertoman mukaan kävi heidän kanssaan tapaamassa muun muassa [[Leo Tolstoi]]ta pieni Ali-poika mukanaan.<ref>
Tolstoin taidekäsityksen valossa|tekijä=Kiiskinen, Jouni|julkaisu=Synnyt – Origins 3/2008|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref>Leo Tolstoita tapaamassa Optimisti 3/87. Matkalla [[Jasnana Polnajaan]] mukana oli Pekka Aholan lisäksi ainakin Kolppanan seminaarin johtaja [[Kaapre Tynni]] (runoilija [[Aale Tynni]]n isä) ja Pietarin suomalaisen yhteiskoulun rehtori Juhani Peräläinen</ref>
===Verisunnuntai Pietarissa 1905===
Ahola-Valo joutui kertomansa mukaan 5-vuotiaana Pietarissa todistamaan veristä tapahtumaa. Talvipalatsille oli tulossa uskonnollinen kulkue, jonka johdossa vanhat uskonnolliset miehet kantoivat samettityynyllä anomusta tsaarille ja lauloivat uskonnollisia lauluja. Kun kulkue pääsi Talvipalatsin edustalle, se sai vastaansa tsaarin joukkojen ristitulen. Ali kertoo nähneensä, kuinka kulkueeseen kuuluneet tipahtivat kuolleina maahan
Ahola-Valon oman kuvauksen mukaan [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntai]] muutti
===Lapsuus Inkerissä===
Rivi 50 ⟶ 51:
Tsaarin hallinto lähetti Pekka Aholan perheineen maansisäiseen karkotukseen [[Inkeri]]in keväällä 1907 täysin venäläiseen Viiritsan ({{k-ru|Vyiritsa}}) huvilayhdyskuntaan.<ref>Aleksanteri Ahola-Valo mainitaan Virtuaali-Inkerin merkkihenkilönä; osoitteesta löytyy myös Koprinan/Viiritsan alueen kartta. - Inkerin kulttuuriseura ry [http://www.inkeri.com/Virtuaali/Koprina/Koprina.htm Inkeri-sivu]</ref>
Ahola-Valon mukaan Viiritsassa valveutunut ja sivistynyt Pekka Ahola ohjasi lahjakkaana pitämänsä pojan Lydmila Kušminan yksityisopetukseen. Lydmila Kušminasta, josta Ali käytti päiväkirjoissaan lyhennysnimeä LyM, tuli Alille äidin korvike. Kušmina, joka oli miehensä menettänyt vallankumouksellinen intellektuelli ja lääkäri, ryhtyi huolehtimaan Alin kehityksestä.
Kevään lopulla Kušmina antoi Alille mustakantisen vihkon ja kehotti Alia pitämään päivittäin päiväkirjaa. Tämän päiväkirjan avulla voi seurata yksityiskohtaisesti Alin ja koko Viiritsan lapsiyhteisön kehitystä. Ali oli lasten johtaja, kun lapset ryhtyivät parantamaan maailmaa. Viiritsan tapahtumista kertovat päiväkirjat on julkaistu [[Koulupojan päiväkirjat]] -sarjana<ref>Kirjallisuus</ref> ja [[Kaija Juurikkala]] on tehnyt niiden pohjalta elokuvan [[Valo (elokuva)|Valo]].<ref>[http://www.valofilm.fi Valo] ja [http://www.valio.fi/valoseikkailu/valoseikkailu.html Valio]</ref>
===Ahola-Valon kertomukset vaiheistaan Venäjän vallankumouksen todistajana 1917===
[[Tiedosto:Vallankumous 1985.jpg|left|Helmikuun vallankumouksen aamu 1985.]]
Ahola-Valo muutti pois kotoaan Viiritsasta 1916 ja aloitti itsellisen elämän Pietarissa. Hän
Hän kertoi nähneensä myös, kuinka [[Grigori Rasputin|Rasputinin]] ruumis naarattiin [[Moika]]-kanavasta.<ref> Tosin historian kirjojen mukaan Rasputinin ruumis heitettiin Neva-jokeen eikä Moikan kanavaan. Grimberg: Kansojen historia 1959, osat 21-22, s. 112</ref>
Synnyinmaansa historian kannalta mielenkiintoisen episodin todistajaksi hän
Svinhufvudin elämänkertakirjasta vuodelta 1935.
Suomen Vapaussota -lehden numeroon 4/1940
lyhentänyt ja toimittanut toimittaja Tauno Pöyry.|julkaisu=histdoc.net|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2018-01-06}}</ref>
[[Kuva:Omakuva 1924.jpg|thumb|Ahola-Valon omakuva - soihdunkantaja 1924.]]
|