Wikipedia

Ero sivun ”Aleksanteri Ahola-Valo” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p fix
viitteitä, korostettu seikkaa, että tarinoita ei ole voitu vahvistaa
Rivi 38:
Esikoispoika Aleksanteri syntyi vuonna [[1900]]. He saivat Aleksanterin lisäksi myös toisen pojan Felixin vuonna [[1902]]. Felixin synnyttyä Ida sairastui ja kuoli. Tämä oli pienen perheen katastrofi. Pekka Ahola joutui yksin huolehtimaan kahdesta pikkupojasta, jotka joutuivat jatkuvasti eri paikkoihin hoidettavaksi kun Pekka Ahola yritti hankkia pojille elantoa nuohoojana.<ref>Suvanto: Viisas rakkaus Elpo 1994 [http://www.ahola-valo.fi/ Ahola-Valo]</ref> Sukulaisten hoivissa ollessaan Ali-poika joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan syyllistyttyään ruoalla leikkimiseen ja jouduttuaan tätinsä pahoinpitelemäksi kahden vuoden iässä. Siitä lähtien Ahola-Valo väitti muistavansa kaikki elämänsä tapahtumat. Varhaislapsuudessa koetut järkytykset kypsyttivät hänet ennen aikojaan<ref>Helsingin Sanomat 28.12.1993, Maria Laukka, Lapsen silmin lapsuuden puolesta</ref>
 
Pekka Ahola seurusteli suomalaisten opettajien kanssa ja Aleksanteri Ahola-Valon vuonna 1983 kertoman mukaan kävi heidän kanssaan tapaamassa muun muassa [[Leo Tolstoi]]ta pieni Ali-poika mukanaan.<ref>Leo Tolstoita tapaamassa Optimisti 3{{Verkkoviite|osoite=https://87wiki.aalto.fi/download/attachments/70792372/kiiskinen.pdf?version=1&modificationDate=1348580086000|nimeke=Aleksanteri MatkallaAhola-Valon [[Jasnanakasvattavan Polnajaan]]taiteen mukanatarkastelu oli Pekka Aholan lisäksi ainakin Kolppanan seminaarin johtaja [[Kaapre Tynni]] (runoilija [[Aale Tynni]]n isä) ja Pietarin suomalaisen yhteiskoulun rehtori Juhani Peräläinen</ref>Leo
Tolstoin taidekäsityksen valossa|tekijä=Kiiskinen, Jouni|julkaisu=Synnyt – Origins 3/2008|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref>Leo Tolstoita tapaamassa Optimisti 3/87. Matkalla [[Jasnana Polnajaan]] mukana oli Pekka Aholan lisäksi ainakin Kolppanan seminaarin johtaja [[Kaapre Tynni]] (runoilija [[Aale Tynni]]n isä) ja Pietarin suomalaisen yhteiskoulun rehtori Juhani Peräläinen</ref>
 
===Verisunnuntai Pietarissa 1905===
 
Ahola-Valo joutui kertomansa mukaan 5-vuotiaana Pietarissa todistamaan veristä tapahtumaa. Talvipalatsille oli tulossa uskonnollinen kulkue, jonka johdossa vanhat uskonnolliset miehet kantoivat samettityynyllä anomusta tsaarille ja lauloivat uskonnollisia lauluja. Kun kulkue pääsi Talvipalatsin edustalle, se sai vastaansa tsaarin joukkojen ristitulen. Ali kertoo nähneensä, kuinka kulkueeseen kuuluneet tipahtivat kuolleina maahan., Alija joutui menemäänjoutuneensa sairaalahoitoon järkytyksen takia.
 
Ahola-Valon oman kuvauksen mukaan [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntai]] muutti pienen Ali-pojanhänen persoonallisuuttapersoonallisuuttaan. Hänestä tuli vakava ”vanhus”, joka päätti tehdä kaikkensa, että aikuisten väkivaltainen hulluus loppuisi.<ref>Ahola-Valo, Aleksanteri (video). Ahola-Valon haastatteluista koonneet Risto Suvanto ja Kai Kyösti Kaukovalta, - Ahola-Valon arkisto</ref> Hänestä tuli mietiskelijä, jota kiusasivat sellaiset ilmiöt kuin taikausko ja siihen verrattavissa oleva epärationaalinen uskonnollisuus, lihansyönti, lapsiin kohdistuva vallankäyttö ja viinankäytöstä aiheutuva turmio. <ref>Helsingin Sanomat, 28.12.1993, Marja Laukka, Lapsen silmin lapsuuden puolesta</ref>
 
===Lapsuus Inkerissä===
Rivi 50 ⟶ 51:
Tsaarin hallinto lähetti Pekka Aholan perheineen maansisäiseen karkotukseen [[Inkeri]]in keväällä 1907 täysin venäläiseen Viiritsan ({{k-ru|Vyiritsa}}) huvilayhdyskuntaan.<ref>Aleksanteri Ahola-Valo mainitaan Virtuaali-Inkerin merkkihenkilönä; osoitteesta löytyy myös Koprinan/Viiritsan alueen kartta. - Inkerin kulttuuriseura ry [http://www.inkeri.com/Virtuaali/Koprina/Koprina.htm Inkeri-sivu]</ref>
 
Ahola-Valon mukaan Viiritsassa valveutunut ja sivistynyt Pekka Ahola ohjasi lahjakkaana pitämänsä pojan Lydmila Kušminan yksityisopetukseen. Lydmila Kušminasta, josta Ali käytti päiväkirjoissaan lyhennysnimeä LyM, tuli Alille äidin korvike. Kušmina, joka oli miehensä menettänyt vallankumouksellinen intellektuelli ja lääkäri, ryhtyi huolehtimaan Alin kehityksestä.
 
Kevään lopulla Kušmina antoi Alille mustakantisen vihkon ja kehotti Alia pitämään päivittäin päiväkirjaa. Tämän päiväkirjan avulla voi seurata yksityiskohtaisesti Alin ja koko Viiritsan lapsiyhteisön kehitystä. Ali oli lasten johtaja, kun lapset ryhtyivät parantamaan maailmaa. Viiritsan tapahtumista kertovat päiväkirjat on julkaistu [[Koulupojan päiväkirjat]] -sarjana<ref>Kirjallisuus</ref> ja [[Kaija Juurikkala]] on tehnyt niiden pohjalta elokuvan [[Valo (elokuva)|Valo]].<ref>[http://www.valofilm.fi Valo] ja [http://www.valio.fi/valoseikkailu/valoseikkailu.html Valio]</ref>
 
===Ahola-Valon kertomukset vaiheistaan Venäjän vallankumouksen todistajana 1917===
 
[[Tiedosto:Vallankumous 1985.jpg|left|Helmikuun vallankumouksen aamu 1985.]]
 
Ahola-Valo muutti pois kotoaan Viiritsasta 1916 ja aloitti itsellisen elämän Pietarissa. Hän joutuion sitenmyöhemmin väittänyt joutuneensa silminnäkijänä todistamaan monia historian tapahtumia. Hänmutta että ei varsinaisesti osallistunut tapahtumiin, koska [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] aika oli hänelle intohimoista Pietarin kirjastoissa opiskelun aikaa. Samanaikaisesti hän elätti itseään ja veljeään erilaisissa töissä nuohoojasta raitiovaununkuljettajaan ja konditoriamestariin.
 
HelmikuussaAhola-Valo on kertonut, että helmikuussa 1917 hän oli eräänä aamuna lähtemässä nuohoamaan, kunja näkinähnyt, miten nälkäiset naiset lähtivät osoittamaan mieltään tsaarin Talvipalatsia kohti.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=78&t=&a=4456|Nimeke=Yle Elävän Arkiston haastattelu|Viitattu=18.4.2008}}</ref> Näin alkoi [[helmikuun vallankumous]] ja tšaari menetti valtansa.
 
Hän kertoi nähneensä myös, kuinka [[Grigori Rasputin|Rasputinin]] ruumis naarattiin [[Moika]]-kanavasta.<ref> Tosin historian kirjojen mukaan Rasputinin ruumis heitettiin Neva-jokeen eikä Moikan kanavaan. Grimberg: Kansojen historia 1959, osat 21-22, s. 112</ref> HänTarina osuiei kuitenkaan vastaa yleisintä versiota tapahtumien kulusta: Ruhtinas Jusupovin palatsi, jossa Rasputin tapettiin, oli kyllä Moikan varrella, mutta ruumis heitettiin Nevaan, mistä se myös myöhemmin nostettiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.theguardian.com/science/blog/2017/jan/13/poisoned-shot-and-beaten-why-cyanide-may-have-failed-to-kill-rasputin|nimeke=Poisoned, shot and beaten: why cyanide alone may have failed to kill Rasputin|tekijä=Harkup, Kathryn|julkaisu=The Guardian|ajankohta=2017-01-13|julkaisija=|viitattu=2018-01-06|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref> Ahola-Valo on myös väittänyt osuneensa paikalle, kun Lenin puhui kansanjoukoille [[Kšesinskajan talo]]n portailta kesällä [[1917]], ja kuulikuulleensa läheisestä asunnosta, kuinka panssarikansiristeilijä ''[[Aurora (1900)|Aurora]]'' ampui merkkilaukauksen [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumoukselle]].<ref>Suvanto: Aleksanteri Ahola-Valo Elpo 1986 ISBN 951-99766-8-X ja Suvanto: Viisas rakkaus Elpo 1994 ISBN 951-96676-1-X</ref>
 
Synnyinmaansa historian kannalta mielenkiintoisen episodin todistajaksi hän kertooon kertonut joutuneensa vuoden 1917 viimeisenä päivänä, jolloin oliolisi ollut ystävänsä luona [[Smolnan instituutti|Smolna]]ssa ja näkinähneensä sattumalta miten ”pyttypäiset” miehet kävivät tapaamassa [[Lenin]]iä, joka hyvin koruttomasti ja nopeasti allekirjoitti jonkin asiakirjan Smolnan käytävällä. Vasta myöhemmin Suomessa Ahola-Valolle selvisiolisi selvinnyt, että Lenin tuolloin allekirjoitti Suomen itsenäisyyden tunnustamisen.<ref> Samoin kertoo tapauksesta Enckell teoksessa: Vapaussodan kertomuksia osa 1 Sanatar 1934 s. 95–98</ref> Svinhufvudin mukaan suomalainen delegaatio kuitenkin odotteli itsenäisyyden tunnustamista merkitsevän asiakirjan saamista turkit päällä ja lakit käsissä ja sen toimitti heille allekirjoitettuna toimistopäällikkö Bontsh-Brujevitsh. Lenin saatiin paikalle kättelemään suomalaisia vasta myöhemmin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://histdoc.net/historia/commiss.html|nimeke=Tapaaminen Smolnassa 31.12.1917|tekijä=Katkelma Erkki Räikkösen presidentti P.E.
Svinhufvudin elämänkertakirjasta vuodelta 1935.
Suomen Vapaussota -lehden numeroon 4/1940
lyhentänyt ja toimittanut toimittaja Tauno Pöyry.|julkaisu=histdoc.net|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2018-01-06}}</ref>
 
[[Kuva:Omakuva 1924.jpg|thumb|Ahola-Valon omakuva - soihdunkantaja 1924.]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Ahola-Valo”