Ero sivun ”Jozef Tiso” versioiden välillä

Jozef Tiso syntyi maanviljelijäperheeseen [[Bytča]]ssa 13. lokakuuta 1887 ja opiskeli katolilaisessa koulussa ja gymnaasissa [[Zilina]]ssa. Sittemmin hän alkoi opiskella teolohgiaateologiaa [[Nitra]]ssa ja [[Pázmáneum]]in unkarilaisessa [[seminaari]]ssa [[Wien]]issä. Tiso vihittiin papiksi vuonna 1910 ja hän toimi pappina aluksi Osčadnicen ja Rajcan kylissä. Vuonna 1913 hän siirtyi [[Bánovce nad Bebravou]]niin, jossa hänestä tuli seurakuntapappi vuonna 1924 toimien virassaan aina vuoteen 1945 saakka. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana Tiso yoimitoimi [[Trenčin]]iläisen rykmentin sotilaspastorina. Hän kuitenkin sairastui vakavasti, jolloin hänet siirrettiin Nitraan, jossa hän luennoi teologiasta paikallisessa seminaarissa. jaHän toimienmyös toimi vuosien 1920 ja 1923 väillävälillä piispa [[Karel Kmetko]]n sihteerinä. Nuorena Tisoon vaikutti erityisesti slovakialaisessa kansallisessa liikkeessä vaikuttanut pastori [[Andrej Hlinka]], joka ajoi esimerkiksi [[slovakian kieli|slovakian kielen]] asiaa ja vastusti kirkon käyttöä Slovakian unkarilaistamistoimissa. 1920-luvun puolivälin paikkeilla Tiso vaikutti Hlinkan perustaman [[Slovakian kansan puolue]]en (Slovenská L’udova Strana eli SL’S) johdossa ja vuosien 1925 ja 193.9 välillä kansanedustajana. Hän toimi muun muassa koulu- ja urheiluministerinä, mutta piti myös [[Praha]]an keskitettyä keskushallintoa Slovakian talodellisten ongelmien syypäänä ja ajoi Slovakialle autonomista asemaa [[Tšekkoslovakia]]n yhteydessä. Presidentti [[Eduard Beneš]] lupasi ensin tukea automiaaautonomiaa kannattaneiden pyrkimyksiä, mutta kun lupauksia ei toteutettu Tiso alkoi enenevissä määrin kritisoida presidenttiä.<ref name="bdce">{{Kirjaviite | Tekijä = Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman | Nimeke = Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century | Vuosi =2008 | Sivu = 1031-1033 | Selite = | Julkaisija = M.E.Sharpe | Tunniste = ISBN 978-0-7656-1027-0 | Kieli ={{en}} }}</ref>

[[Münchenin sopimus|Münchenin sopimuksen]] jälkeen Slovakialle myönnettiin 19. marraskuuta 1938 autonomia ja Tisosta tuli automisenautonomisen Slovakian pääministeri. Tšekkoslovakian presidentti [[Emil Hácha]] erotti Slovakian hallituksen 9.-10. maaliksuutamaaliskuuta 1939 välisenä yönä. 13. maaliskuuta Tiso kutsuttiin [[Berlin]]iin, jossa [[Adolf Hitler]] kertoi suunnitelmasta lakkauttaa tynkä-Tšekkoslovakia. Hitler totesi Slovakian tulevan antaa itsenäisyysjulistuksen, tai maa annettaisiin unkarilaisjoukkojen miehitettäväksi. Tahot Slovakiassa olivat painostaneet empivää Tisoa julistuksen antamiseen jo aiemmin ja nyt hänen oli pakko toimia. Slovakian parlamentti kokoontui 14. maaliskuuta 1939 ja se antoi yksimielisen itsenäisyysjulistuksen. Tiso toimi itsenäisen Slovakian pääministerinä 14. maaliskuuta–28. lokauuta, jonka jälkeen hänestä tuli maan presidentti. Presidentin virassaan hän toimi aina huhtikuuhun 1945 saakka. Slovakian itsenäisyys jäi kuitenkin sittemmin lähinnä nimelliseksi ja sen ulko- ja sisäpolitiikkaa johdettiin Saksasta käsin. Slovakian parlemnttiparlamentti harjoitti vaihtelevasti autoritäärisyyttä ja Slovakialaista [[fasismi]]a. Tison hyväksynnällä [[Alexander Mach]]in johtamat fasistit aloittivat [[Slvakian juutalaiset|juutalaisten]] omaisuuden kansallistamisen ja 9. syyskuuta 1941 voimaan tulivat juutalaisten vastaiset lait, jotka tekivät maan juutalaisista kansalaisuudettomia. Monet heistä saivat sittemmin surmansa Natsi-Saksan [[keskitysleiri|keskitysleireillä]]. Tiso kielsi juutalaisten pakkosiirrot vuonna 1943 [[Pyhä istuin|Pyhän istuimen]] väliintulon jälkeen. [[Slovakian armeija]] osallistui [[Puolan offensiivi]]in ja [[Itärintama (toinen maailmansota)|Itärintaman]]taisteluihin [[Neuvostoliitto]]a vastaan. Lisäksi maa julisti sodan [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneelle kuningaskunnalle]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]].<ref name="bdce" />

Slovakian talous kasvoi ennen vuotta 1943, mutta pikku hiljaa se alkoi kätrsiäkärsiä sen sitoutuneisuudesta Saksaan, mikä johti osaltaan Tison kasvavaan vastustukseen. [[Slovakian kansannousu 1944|Slovakian kansannousu]] alkoi elokuussa 1944 ja Tiso asettui saksalaisten puolelle kapinoivia slovakialaisia vastaan. Syksyyn mennessä hänen valtansa oli pääasiassa saksalaisten armeijan osastojen varassa. 3. huhtikuuta 1945 Tiso pakeni [[Itävalta]]an [[Kremsmünsteri]]n [[Benediktiinit|benediktiläiseen]] luostariin. Amerikkalaiset ittuvatottivat hänet kiinni kesäkuussa ja hänet luovutettiin Tšekkoslovakiaan syyskuussa 1945. Saman vuoden joulukuun alussa [[Bratislava]]ssa aloitettiin julkinen opikeudenkäntioikeudenkänti sodan ajan Slovakian johtajia vastaan. Tiso sai kuolemantuomion presidentti Benešin hylätessä hänen valituksensa ja pääministeri [[Klement Gottwald]]in hallituksen vahvistaessa tuomion.<ref name="bdce" /> Tuomio annettiin [[maanpetos|maanpetoksesta]] ja [[Rikos ihmisyyttä vastaan|rikoksista ihmisyyttä vastaan]].<ref name="EB" /> Tiso hirtettiin Bratislavassa 18. huhtikuuta 1947.<ref name="bdce" />