[[Tiedosto:Sten Sture the Elder.jpg|thumb|Sten Sture vanhempi tuntemattoman taiteilijan maalauksessa]]
'''Sten Sture vanhempi''' ([[1440]]––[[1503]]) toimi Ruotsin [[valtionhoitaja]]na vuosina [[1470]]–[[1497]]1470–1497 ja [[1501]]–[[1503]]1501–1503. Sten Sture oli kuningas [[Kaarle Knuutinpoika Bonde]]n sisarenpoika. Kuningas oli ennen vuonna [[1470]] tapahtunutta kuolemaansa nimittänyt Sturen valtakunnan tulevaksi päämieheksi ja poikansa holhoajaksi. [[Ruotsin valtaneuvosto|Valtaneuvosto]] nimitti Sturen valtionhoitajaksi samana vuonna. Sture voitti Tanskan Kristianin vuonna [[1471]] Tukholman edustajalla, mistä syystä häntä on jälkikäteen pidetty Ruotsin vapaustaistelijana ja hankki itselleen voimakkaan, keskitetyn vallan Ruotsissa.
Tanskan kanssa [[Kalmarin unioni]]n jatkosta ei saatu sovittua, kun Tanskan kuningas Hannu ei saapunutkaan allekirjoittamaan jo neuvoteltua ''Kalmarin [[Kalmarin resessi]]ä''. Vuonna [[1493]] Tanska solmi yllättävän liittosopimuksen pitkään Ruotsin kanssa vihollisuuksissa olleen [[Venäjä]]n kanssa. Vuonna 1495 alkoi niin sanottu [[1495]vanha viha] alkoieli sota Ruotsin ja Venäjän välillä, ns. [[vanha viha]],Siihen johon liittyi Viipurin piiritys ja merkillinen [[Viipurin pamaus]]. Rauha solmittiin [[1497]], mutta se oli hatara.
Tanskan kuningas Hannu julisti Ruotsille sodan lähes heti Venäjän kanssa solmitun rauhanteon jälkeen. Hannu pääsi sodassa niskanpäälle ja Sture tunnusti hänen asemansa Ruotsin hallitsijana, ja sai puolestaan itse kuninkaan hovimestarin aseman ja Suomen [[feodalismi|läänityksekseen]]. Hannun suosio Ruotsissa laski, kun tiedot tämän tekemistä sopimuksista Venäjän kanssa tulivat ilmi, ja loppuvuodesta [[1501]] Hannu syrjäytettiin ja Sture palasi valtionhoitajaksi elämänsä jäljellä oleviksi vuosiksi.
