Avaa päävalikko

Muutokset

p
ei muokkausyhteenvetoa
 
== Määritelmä ==
Richterin asteikko voidaan esittää kaavana<math display="block">M_\text{L} = \lg A_\text{max} - \lg A_0,</math>missä M<sub>L</sub> on magnitudi, ''A''<sub>max</sub> on seismogrammin suurimman heilahduksen [[amplitudi]] mikrometreinä käytettäessä lyhytperiodista [[Wood–Andersonin kiertymäseismometri|Wood–Andersonin kiertymäseismometriä]], ja −lg ''A''<sub>0</sub> on etäisyydestä riippuva vaimennustekijä, jonka Richter esitti taulukkomuodossa.<ref name=":1">{{Lehtiviite|Tekijä=Richter, Charles F.|Otsikko=An instrumental earthquake magnitude scale|Julkaisu=Bulletin of the Seismological Society of America|Ajankohta=1935|Vuosikerta=25|Numero=1|Sivut=1–32|Julkaisija=}}</ref>
 
Richter määritteli voimakkuudeltaan 0-arvoisen maanjäristyksen olevan sellainen, joka näyttäisi yhden mikrometrin laajuisen heilahduksen 100 km etäisyydellä maanjäristyksen episentristä. Richter valitsi asteikon nollakohdan tarkoituksella pieneksi välttääkseen negatiivisia magnitudiarvoja. Herkillä nykyaikaisilla seismometreillä voidaan kuitenkin mitata myös negatiivisia arvoja, sillä Richterin asteikolla ei ole alarajaa.<ref name=":0" />
== Richterin asteikon ongelmat ==
 
Richterin asteikkoa ei ole suunniteltu käytettäväksi syville maanjäristyksille eikä yli 600 kilometrin episentrietäisyyksille.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Richter, Charles F.|Otsikkoname=An":1" instrumental earthquake magnitude scale|Julkaisu=Bulletin of the Seismological Society of America|Ajankohta=1935|Vuosikerta=25|Numero=1|Sivut=1–32|Julkaisija=}}</ref> Richterin asteikko ei myöskään toimi, kun siirros on riittävän iso. Paikalliset magnitudiasteikot saturoituvat noin arvolla 7, eli ne eivät anna tarpeeksi suuria arvoja tätä isommille maanjäristyksille.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.weather.gov.hk/education/edu02rga/article/ele-EarthquakeMagnetude_e.htm|nimeke=On Earthquake Magnitudes|tekijä=Woo, Wang-Chun|julkaisu=|ajankohta=syyskuu 2012|julkaisija=|viitattu=2017-12-27|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
 
Nykyaikaisten [[Seismometri|seismometrien]] vaste on laajempi kuin Wood–Andersonin kiertymäseismometrillä, joten amplitudi tulee mitata synteettisistä seismogrammeista. Koska asteikko määritellään seismogrammin vaakakomponentin suhteen, joudutaan valitsemaan, mitä vaakakomponenttia käytetään. Alkuperäisen Wood–Andersonin seismometrin suunnitteluvirheen johdosta Richterin magnitudeissa on noin 0,1 magnitudiyksikön systemaattinen virhe.<ref name="nmsop">{{Kirjaviite|Tekijä=Bormann, P., Wendt, S., DiGiacomo, D.|Nimeke=New Manual of Seismological Observatory Practice (NMSOP-2)|Vuosi=2013|Luku=Seismic Sources and Source Parameters|Sivu=|Sivut=59–67|Julkaisija=IASPEI, GFZ German Research Centre for Geosciences, Potsdam}}</ref>