Ero sivun ”Liitepartikkeli” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nenoniel (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Liitepartikkelit''' ovat varsin irrallisia sanan[[sana]]n loppuun liitettäviä [[morfeemi|morfeemeja]], jotka luetaan [[sanaluokka]]nsa perusteella [[partikkeliPartikkeli (sanaluokka)|partikkeleihin]]. Niillä on [[lause]]essa samantapaisia tehtäviä kuin muillakin [[partikkelit|partikkeleilla]], mutta ne eivät ole itsenäisiä [[sana|sanoja]] vaan liittyvät aina johonkin sanaan. [[Suomen kieli|Suomessa]] on seuraavat liitepartikkelit: ''-kO'' (''-ko ~ -kö''), ''-kA'' (''-ka ~ -kä''), ''-kin'', ''-kAAn'' (''-kaan -kään''), ''-pA'' (''-pa'' ~ ''-pä''), ''-hAn'' (''-han ~ -hän'') ja ''-s''. Liitepartikkelit antavat sanalle sävyä ja painokkuutta, tai ne antavat koko lauseelle eri luonteen.
 
Liitepartikkeli saattaa alkuperältään olla itsenäisen sanan [[sananmuoto]], mutta ei ainakaan enää ole sellainen. Useat liitepartikkelit ovat syntyneet [[pronomini|pronomineista]]: esimerkiksi ''-hAn'' on kehittynyt [[kieliopillinen luku|yksikön]] 3. [[persoona (kielitiede)|persoonan]] pronominista ''hän'', ja ''-s'' on kehittynyt pronominista ''sinä'' tai ''se''. <ref>Penttilä s. 118.</ref> Liitepartikkelit muistuttavat kuitenkin itsenäisiä sanoja siinä mielessä, että niiden alku[[konsonanttiKonsonantti|alkukonsonantti]] voi osallistua [[Suomen_kieli#Oikeinkirjoitus|rajageminaatioonrajageminaatio]]on. Samalla tavalla kuin sanotaan ''älä osta'''k k'''alaa'', sanotaan myös ''älä osta'''kk'''aan''. Sekä itsenäinen sana ''kalaa'' että liitepartikkeli ''-kaan'' osallistuvat rajageminaatioon.<ref>ISK § 127.</ref>.
 
==Kysymysliite ''-kO'' (''-ko ~ -kö'')==
Liitepartikkeli ''–kO'' merkitsee kysymystä: ''Tuleeko hän tänne?''. Siksi sitä kutsutaan myös kysymysliitteeksi<ref>ISK § 126.</ref>. Se mukautuu sen sanan [[vokaalisointu]]un, johon se liittyy. Takavokaalisissa sanoissa sen äänneasu on ''–ko'', esimerkiksi ''Onko se tullut?'' Etuvokaalisissa sanoissa äänneasu on ''–kö'', esimerkiksi ''Sekö se oli?'' Kysymysliite liittyy tavallisesti lauseen ensimmäisen jäsenen loppuun, mutta voi puheessa esiintyä muuallakin: ''Ajatus oli sekö, että aloitetaan kysymyksistä?'' <ref>ISK § 133.</ref>. Kysymyspartikkelin vastineita voidaan löytää kaikista [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisista kielistä]]<ref>Ahlqvist s. 221.</ref>.
 
==Liitekonjunktio ''-kA'' (''-ka ~ -kä'')==
Liite[[konjunktioKonjunktio (kielitiede)|Liitekonjunktio]] ''-kA'' mukautuu sen sanan vokaalisointuun, johon se kiinnittyy (takavokaalisissa sanoissa ''-ka'', etuvokaalisissa sanoissa ''–kä''). ''–kA'' kiinnittyy tavallisesti lauseen ensimmäisen jäsenen loppuun. Se on tehostava liite, joka liittyy vain harvoihin sanoihin. Se ei muuta isäntäsanansa merkitystä, vaan antaa sille puhekielen sävyn, esimerkiksi sanassa ''mitenkä''<ref>ISK § 138</ref>. Kun ''–kA'' liittyy [[kieltoverbi]]n muotoihin, se vastaa ''ja''-sanaa: esimerkiksi ''enkä'' (= ''ja en''), ''eikä'' (= ''ja ei''), ''äläkä'' (= ''ja älä''). Useimmiten se esiintyy yhteydessä ''ei – eikä''.<ref>ISK § 813.</ref>
 
==Fokuspartikkelit ''-kin'' ja ''-kAAn'' (''-kaan ~ -kään'')==
Rivi 49:
 
===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}
 
[[Luokka:Muoto-oppi]]