Ero sivun ”Pakurikääpä” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Käyttörajoitukset ja sivuvaikutukset: selvennyspyyntö ym. |
p →Levinneisyys ja ekologia: pakurikääpä on eri kuin pakuri Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 19:
== Levinneisyys ja ekologia ==
[[Kuva:Taiga.png|thumb|left|270px|Boreaalinen havumetsävyöhyke on pakurikäävälle suotuisaa aluetta.]]Pakurikäävän levinneisyys on [[sirkumboreaalinen alue|sirkumboreaalinen]] eli se kasvaa laajalti [[Boreaalinen vyöhyke|boreaalisen vyöhykkeen]] metsissä ympäri maapallon. Alemmilla leveysasteilla se on harvinainen.<ref name=syn/> Suomessa se on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yleinen koko maassa. [[Metsäntutkimuslaitos]] arvioi, että Pohjois-Ruotsin tavoin Pohjois-Suomessa noin 30 % koivun lahosta on pakurikäävän aiheuttamaa. Torjuntamenetelmäksi se suosittelee lahovikaisten poiskorjuuta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Leena Jukka (toim.) | Nimeke = Metsänterveysopas - Metsätuhot ja niiden torjunta| Vuosi = 1988| Luku = Pakuri| Sivu = 117| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Samerka Oy| Tunniste = ISBN 951-9176-34-9 | Viitattu =3.3.2013 }}</ref> Pakurikääpää esiintyy Suomessa yleisimmin [[hieskoivu|hies-]] ja [[rauduskoivu]]issa, mutta sitä tavataan myös muun muassa [[pyökit|pyökkien]] ja [[lepät|leppien]] kyljissä. Pakurikääpä on lehtipuiden patogeeni, joka kasvaa pääasiassa sekä kuolleissa että elävissä koivuissa (Betula-suku). Harvinaisena isäntäpuita ovat saarni, pihlaja, raita sekä harmaa- ja tervaleppä. Lääkinnällisiin tarkoituksiin on perinteisesti hyödynnetty ainoastaan koivuilla kasvaneita
===Lahoaminen alkaa===
|