Ero sivun ”Alajoki (Ilmajoki)” versioiden välillä

Alajoen alue on laajimmillaan noin viisi kilometriä leveä. Sitä rajaavat Seinäjoen kaupunki, Kyrönjoen itäpuolta kulkevat [[kantatie 67]] ja [[Suupohjan rata]] sekä niiden varsille syntynyt asutus, lounaassa Ilmajoen keskustaajama sekä metsäselänteet ja suot. Viljelylakeuden ytimenä ovat Kyrönjoki ja sen sivujoki [[Seinäjoki (joki)|Seinäjoki]], jotka yhtyvät Alajoen alueella. Laajimmat viljelykset ovat Seinäjoen laaksossa<ref name=kuoppala>{{Kirjaviite | Tekijä = Kuoppala, Annukka ym. | Nimeke = Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. Ehdotukset Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi 2013| Vuosi = | Luku = | Sivu =26 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ELY-keskus| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-257-855-6| www = http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2011/09/EPO-raportti-valtakunnalliset.pdf| www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = | Kieli = }}</ref>. Ympäristöministeriön maisema-aluerajauksessa Alajoen pinta-alaksi sanotaan 8&nbsp;323 [[hehtaari]]a, josta maatalousalueita on 7&nbsp;069 hehtaaria, metsiä, avoimia kankaita ja kallioalueita 831 hehtaaria, rakennettuja alueita 351 hehtaaria, vesialueita 66 hehtaaria sekä kosteikkoa ja avointa suoaluetta kuutisen hehtaaria.<ref name=ympmin2015/>

Alueen kyliä ovat Ilmajoen keskustasta pohjoiseen päin lukien [[Röyskölä]], Pirilä, Fossila ja Nikkola. Alueen länsirajana ovat Harjunmäen ja [[Könni (kylä)|Könnin]] kylät, pohjoisrajana [[Munakka]]. Idässä Alajoen alue ulottuu Seinäjokilaaksoon [[Seinäjoen keskusta]]n pohjoispuolella. Tällä alueella sijaitsevia Seinäjoen kyliä ovat Katila, Niemistö ja Heikkilä.<ref name=kuoppala/>

Alajoen alueella on ilmeisesti ollut asutusta jo kivikaudella, mutta ei rautakaudella. Pysyvä asutus on alkanut muodostua keskiajalla tiettävästi [[Satakunnan maakunta|Ylä-Satakunnasta]] ja Kyrönjoen alajuoksulta nykyisestä [[Pohjanmaan maakunta|Pohjanmaan maakunnasta]]. Vuosina 1786–1803 Alajoen suoalueet kuivatettiin ja läpi 1800-luvun näin raivatuilla pelloilla harjoitettiin kytöviljelyä. Pellot ovat sopineet parhaiten rehuviljan ja nurmen kasvatukseen, minkä ansiosta karjataloudesta tuli alueen merkittävä elinkeino. <ref name=kuoppala/>