Ero sivun ”Punaiset prikaatit” versioiden välillä

Viisinkertainen ex-pääministeri Aldo Moro olisi todennäköisesti ollut Italian seuraava presidentti. Punaisten Prikaatien Moro-operaatio oli samanaikaisesti järjestön merkittävin saavutus ja käännekohta sen toiminnassa. Moretti totesi että Moron tappamisen jälkeen paluutietä ei ollut. Yleinen mielipide vasemmistonkin piirissä kääntyi voimakkaasti järjestöä vastaan, ja poliisi aloitti määrätietoisen kampanjan järjestön tuhoamiseksi. Keväällä 1982 alkoi yksi Italian historian suurimmista oikeudenkäynneistä. Syytettyinä oli 63 Punaisten prikaatien jäseniksi epäiltyä, joiden joukossa oli useita Moro-opeeraatioonoperaatioon osallistuneita. Tuomiot julistettiin 28. tammikuuta 1983: 32 syytetyistä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja 24 muuta yhteensä 316 vuoden vankeuteen. Seitsemän syytettyä vältti tuomion eri syistä. Kaikki tuomitut valittivat korkeampaan oikeusasteeseen joka 14. maaliskuuta 1985 lievensi tuomioita huomattavasti koska alin oikeus ei ollut ottanut riittävästi huomioon syytettyjen yhteistyövalmiutta eikä sitä että useat syytetyt, kuten esimerkiksi Morucci ja Faranda olivat omasta aloitteestaan eronneet Punaisista prikaateista jo ennen kiinni jäämistään. Näin ollen kymmenen elinkautistuomiota kumottiin. Korkein oikeusaste vahvisti nämä lievemmät tuomiot 14. marraskuuta 1985.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Zavoli|Nimeke=La notte della Repubblica|Vuosi=|Sivu=347|Julkaisija=}}</ref> Moro-operaatioon osallistuneille kävi näin: