Ero sivun ”Melissa Sue Anderson” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p fix
Rivi 8:
Kun Anderson oli 7-vuotias, hänen tanssinopettajansa kehotti hänen vanhempiaan hankkimaan hänelle agentin. Andersonin sanojen mukaan hän oli lapsena hyvin ujo, mutta silti koki näyttelemisen kiinnostavaksi, joten hänelle etsittiin agentti. Hän aloitti uransa avustajana (esimerkiksi [[Vaimoni on noita]] -sarjassa) ja näytteli pieniä rooleja esimerkiksi mainoksissa. Hän sai ensimmäisen varsinaisen puheroolinsa [[The Brady Bunch]] -sarjasta vuonna [[1973]], jossa hän näytteli Millicent-nimistä tyttöä.
 
Tunnetuimman roolinsa Anderson sai 11-vuotiaana, kun hänet valittiin [[Mary Ingalls|[[Mary Ingallsin]] rooliin [[Pieni talo preerialla]] -sarjaan vuonna [[1974]]. Andersonin mukaan hän ja Mary ovat melko samanlaisia: he molemmat pitävät lukemisesta, ovat rauhallisia persoonia ja pysyttelevät mieluummin sisällä kuin menevät tekemään jotain ulos. Maryn rooli kirjoitettiin ulos sarjasta vuonna [[1981]] Andersonin omasta päätöksestä, jota hän on perustellut siten, että hänen mielestään Marya näytettiin viimeisillä tuotantokausilla vain siksi, että haluttiin näyttää Marynkin olevan olemassa. Anderson oli ehdolla [[Paras naisosa draamasarjassa (Primetime Emmy)|draamasarjan parhaan draamasarjan Emmy-palkinnon saajaksi]] vuonna [[1978]] roolistaan Mary Ingallsina.
 
Vuonna [[1976]] Anderson näytteli [[Michael Landon|Michael Landonin]] elämään perustuvassa [[Yksinäinen juoksija]] -elokuvassa Nancy Rizziä, elokuvan päähenkilön, Johnin ([[Lance Kerwin]]), ensimmäistä tyttöystävää. Anderson pääsi elokuvaan Michael Landonin pyynnöstä ilman koekuvausta. Hän näytteli Lance Kerwinin kanssa toisen kerran vuonna [[1977]] [[James at 15]] pilottijaksossa. Samana vuonna hän näytteli myös Katen roolia [[ABC Afterschool Specials]] -sarjan ”Very Good Friends” -jaksossa.