[[ImageTiedosto:Accompaniment Bach ostinato.png|thumb|400pxupright=1.25|[[Johann Sebastian Bach|Bachin]] Italialaisen konserton hitaan osan säestysostinato.]]
'''Ostinato''' (it.[[Italian >kieli|italiaa]], lat.[[latina]]n sanasta ''obstinātus'' = itsepäinen’itsepäinen’) on [[Musiikki|musiikissa]] esiintyvä muutaman [[Tahti|tahdin]] mittainen [[Melodia|melodinen]] tai [[rytmi]]nen kuvio, jota toistetaan läpi musiikkikappaleen tai sen osan.<ref name="Otava">{{Kirjaviite | Tekijä = Toim. Karinkoski, Leskinen, Nieminen, Virtanen | Nimeke = Otavan iso musiikkitietosanakirja| Vuosi = 1978| Luku = 4. osa | Sivu = 523 | Julkaisupaikka = Keuruu | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava| Tunniste = ISBN 951-1-02380-2|Viitattu = 31.12.2012}}</ref> Kirjaimellisesti ottaen ostinaton tulisi säilyä muuttumattomana, mutta usein termiä käytetään myös useissa eri [[transpositio]]issa esiintyvästä kuviosta eli [[sekvenssiSekvenssi (musiikki)|sekvenssistä]]stä. Ostinato voi esiintyä missä tahansa äänessä, mutta bassossa[[basso]]ssa se on yleisin. Ostinatolla on usein [[Säestys|säestävä]] rooli.
Kuuluisa rytminen ostinato on [[Maurice Ravel|Ravelin]]in ''[[Boléro]]ssa''. Lyhyt monien tuntema ostinato esiintyy [[John Williams (säveltäjä)|John Williamsin]] säveltämässä ''[[Tappajahai (elokuva)|TappajahainTappajahai]]''-elokuvan teemassa.
Terminä ostinato liittyy [[Taidemusiikki|länsimaiseen taidemusiikkiin]], mutta ilmiönä sitä esiintyy useimmissa muissakin musiikkikulttuureissa.<ref name="Otava"/> [[Jazz]]- ja [[rock]]musiikissa ostinaton kaltaisesta ilmiöstä käytetään usein sanaa [[riffi]].
