Ero sivun ”Edvard Isto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lupaava artikkeli -ehdotus. |
→Elämä: muutama lisäys |
||
Rivi 21:
== Elämä ==
Eetu Isto syntyi yhdeksänlapsiseen perheeseen [[Alavojakkala]]n kylässä silloisessa [[Alatornio]]n kunnassa. Hänen vanhempansa Jaakob ja Kaisa Liisa Isto<ref name="kansbio" /> olivat maanviljelijöitä. Eetu oli perheen nuorin lapsi ja ainoa, joka kävi kansakoulun. Koulu sijaitsi [[Yliraumo]]n kylässä noin kuuden kilometrin päässä Alavojakkalasta. Hänen koulunkäyntinsä loppui kansakouluun, ainakin osittain sen vuoksi, että lähin oppikoulu sijaitsi [[Oulu]]ssa asti. Kansakoulun jälkeen Isto jäi kotiin auttamaan isäänsä tilanpidossa. Täytettyään 18 vuotta hän lähti maalarioppilaaksi [[Ruotsi]]n puolelle [[Ylitornion kunta|Matarenkiin]], jossa hän työskenteli viitisen vuotta serkkunsa yrityksessä.<ref>Rönkkö, 1990, s. 12-17</ref>
Isto muutti [[Helsinki]]in 1888. Jo samana vuonna hän opiskeli [[Taideteollinen korkeakoulu|Taideteollisuuden keskuskoulussa]], ilmeisesti kuitenkin vasta valmistavalla osastolla, koska ei ollut käynyt oppikoulua. Itsensä hän elätti maalarin ja koristemaalarin töillä. Hän teki töitä muun muassa arkkitehti [[Karl August Wrede]]lle ja myöhemmin rakennusyrittäjä [[Salomo Wuorio]]lle. Vuoden tauon jälkeen Isto aloitti opintonsa uudelleen. Hän opiskeli nyt Taideteollisuuden keskuskoulun ylemmällä osastolla ammattimaalariksi. Opintoihin kuului tyylioppia, koristemaalausta, ornamenttimaalausta ja myös esimerkiksi elävän mallin piirustusta.<ref>Rönkkö, 1990, s. 18-27</ref> Isto opiskeli mahdollisesti myös [[Kuvataideakatemia|Taideyhdistyksen piirustuskoulussa]] iltalinjalla. Päivätyönsä ohella hän oli alkanut myös maalata tauluja.<ref>Rönkkö, 1990, s. 27</ref>
Rivi 27:
Isto haki ja sai Suomen Teollisuushallitukselta matkarahaa, jonka turvin hän matkusti [[Berliini]]in lokakuussa 1895.<ref>Rönkkö, 1990, s. 31</ref> Berliinissä hän opiskeli Berliinin taideakatemiassa. Vaikka hän opiskelun ohella joutuikin tekemään myös tavallisia maalarin töitä, Berliinissä hän sai yhä enemmän aikaa maalata taulujaan. Erityisesti hän maalasi muotokuvia.<ref>Rönkkö, 1990, s. 35</ref>
Berliinissä Isto maalasi tunnetuimman teoksensa, ''[[Hyökkäys|Hyökkäyksen]]'', jossa kuvataan Venäjän kaksipäinen kotka ahdistamassa [[Suomi-neito]]a. Maalaus valmistui [[1899]] eli samana vuonna, jolloin tsaari [[Nikolai II]] antoi [[Helmikuun manifesti]]na tunnetun julistuksensa.<ref>Rönkkö, 1990, s. 41</ref> Maalauksen innoittajana sanotaan toimineen ranskalaisen maalari [[Pierre Puvis de Chavannes]]in [[Saksan–Ranskan sota|Saksan–Ranskan sodasta]] kertovat sommitelmat ''Ilmapallo'' ja ''Kirjekyyhkynen'', joista tuli Ranskassa hyvin suosittuja.<ref name="kansbio">{{Verkkoviite | Osoite = https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3404 | Nimeke = Isto, Eetu (1865 - 1905) | Tekijä = Reitala, Aimo | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kansallisbiografia-verkkojulkaisu | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 11.12.2017 }}</ref> Kesäksi Isto matkusti Helsinkiin. Siellä hän esitteli tauluaan [[Kaivopuisto]]ssa sijainneessa huvilassa. On myös mahdollista, että taulu viimeisteltiin vasta Helsingissä. Taulun nimeä, ''Hyökkäys'', ehdotti Iston ystävän Benjamin Ajon vaimo Emmi.<ref>Rönkkö, 1990, s. 44-46</ref> ''Hyökkäys'' levisi painokuvina kaikkialle Suomeen. Isto teetti kuvia sekä Suomessa että Saksassa tuhansia kappaleita.<ref>Rönkkö, 1990, s. 112-115</ref> Varsinaisesta teoksesta myytiin 300-kappaletta 20 markan osakkeita, joiden kesken itse taulun omistus arvottiin. Taulun omisti pitkään ruotsalainen liikemies [[Otto Nordberg]], jolta sen osti myöhemmin kunnallisneuvos [[Niilo Helander]]. Helanderin kuoltua maaalaus lahjoitettiin [[Suomen kansallismuseo]]on.<ref name="kansbio" />
Isto matkusti 1899 takaisin Berliiniin ja vietti siellä vielä pari vuotta maalaten muutamia [[Raamattu]]-aiheisia tauluja.<ref name="kansbio" /> Kesällä 1901 hän palasi Suomeen ja Alatorniolle. Alatorniolla hän asui kirkkoherra [[Johannes Granö]]n vieraana Parasniemen pappilassa.<ref>Rönkkö, 1990, s. 157-159</ref> Kotimaassaan Isto ryhtyi maalaamaan lähinnä [[Tornio]]n, [[Kemi]]n ja Oulun kaupunkien silmäätekevien muotokuvia. Hän maalasi muotokuvia muun muassa kirkkoherra Granöstä, [[Oulun lyseo]]n rehtorista [[Mauno Rosendal]]ista ja kokkolalaisesta tehtailijasta [[Tuomas Pohjanpalo|Tuomas Friisistä]].<ref>Rönkkö, 1990, s. 214-227</ref> Keskeneräiseksi ilman viimeistelyä ja signeerausta jäi poliittinen maalaus ''Väärä vala'', joka esitti [[Nikolai II]]:n näköistä miestä vannomassa väärää valaa sormet Raamatulla ja vieressään Suomea kuvaava nainen.<ref name="kansbio" />
Kirkkoherra Granö lähti keväällä 1902 papiksi [[Siperia]]an, jonne suomalaisia oli [[Ensimmäinen sortokausi|ensimmäisen sortokauden]] aikana karkotettu. Granö pyysi myös Istoa Siperiaan. Matka toteutui vasta kesällä 1905, kun Isto yhdessä Johannes Granön poikien [[J. G. Granö|Johannes Gabriel Granön]] ja Paavo Granön kanssa matkusti pastorin asuinpaikkaan Helsinki-nimiseen kylään Siperiassa. Isto sairastui Siperian matkallaan lavantautiin. Syksyllä 1905 hän palasi Suomeen ja pian paluunsa jälkeen kuoli keuhkokuumeeseen alle 40-vuotiaana.<ref>Rönkkö, 1990, s. 243-246</ref>
| |||