Ero sivun ”Nero” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elämäkerta: kh |
hallituskausi |
||
Rivi 21:
== Elämäkerta ==
Nero, syntymänimeltään Lucius Domitius Ahenobarbus, syntyi vuonna 37 enonsa keisari [[Caligula]]n hallituskaudella. Hänen isänsä oli [[Gnaeus Domitius Ahenobarbus (vuoden 32 konsuli)|Gnaeus Domitius Ahenobarbus]] ja äitinsä [[Julia
Nero kiinnostui jo pikkupoikana taiteesta, näytelmistä, kirjallisuudesta ja hevosurheilusta. Häntä opetti esimerkiksi filosofi [[Seneca nuorempi|Seneca]]. Nerosta tuli taitava [[kithara]]-kielisoittimen soittaja, ja hän lausui mielellään [[Kreikkalainen tragedia|kreikkalaista tragediaa]] ja sepitti runoja. Nero rakasti [[Antiikin Kreikan kulttuuri|kreikkalaista kulttuuria]] ja olisi halunnut asuakin mieluiten [[Antiikin Kreikka|Kreikassa]], jossa järjestettiin urheilu- ja lausuntakilpailuja. Roomalaista väkivaltaviihdettä hän inhosi.<ref>Ojanaho 2009, s. 41–42.</ref>
Rivi 28:
Agrippina esiintyi poikansa hallituskauden alussa tasavertaisena tämän kanssa esimerkiksi kolikoissa. Aluksi Nero tottelikin äitiään mutta aikuistuttuaan tuli omapäisemmäksi. Heidän taistelunsa vallasta päättyi siihen, kun Nero surmautti Agrippinan vuonna 59. Surma ei vähentänyt Neron kansansuosiota, sillä moni ei pitänyt Agrippinan sekaantumisesta politiikkaan. Myöhemmät kirjoittajat ovat usein nähneet äidinmurhan osoituksena Neron heikosta psyykkisestä tilasta ja [[sadismi]]sta.<ref>Ojanaho 2009, s. 45–46.</ref> Äitinsä murhan jälkeen Nerosta tuli käytännössä Rooman [[tyranni]], joka turvautui usein väkivaltaan. Hän surmautti kautensa aikana useita sukulaisiaan ja kilpailijoitaan sekä salaliittolaisia.<ref>Ojanaho 2009, s. 137.</ref>
Äitinsä kuoleman jälkeen Nero omistautui aiempaa enemmän taiteellisille harrastuksilleen, mikä seurauksena hänestä tuli epäsuosittu senaattoriluokan piirissä. Vuonna 65 tuli ilmi suuri Pison nimeä kantava salaliitto keisaria vastaan, joka johti useisiin kuolemantuomioihin ja karkotuksiin. Viimeisinä vuosinaan Nero keskittyi itseensä ja jätti hallinnon muille, erityisesti vapautetuille orjilleen. Koska hän oli paljon poissa Roomasta, häntä vastaan punottiin juonia. Huhtikuussa 68 puhkesi kapina [[Gallia]]ssa, minkä jälkeen Espanjan legioonat huusivat johtajansa [[Galba]]n uudeksi keisariksi, ja kesäkuun alussa senaatti julisti tämän uudeksi keisariksi. Kun senaatin joukot tulivat noutamaan valtion viholliseksi julistettua Neroa, hän teki itsemurhan Rooman liepeillä.<ref>Ojanaho 2009, s. 47–48.</ref> Suetoniuksen mukaan Nero iski tikarin kurkkuunsa sihteerinsä avulla.<ref name=nero>http://www.mv.helsinki.fi/home/akajas/tekstit/nero/nero.htm#5061</ref> Roomalaishistorioitsija [[Dion Kassios]] kertoo Neron viimeisten sanojen olleen: "''Minkä taiteilijan maailma minussa menettääkään!"''.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Cassius Dio | Nimeke = LXIII 26:3 | Julkaisija = Loeb Classical Library | Vuosi = 1925 | www = http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/63*.html}}</ref>
== Hallituskausi ==
Hallituskautensa alussa vuonna 54 nuori Nero herätti paljon toiveita, olihan hän politiikassa tahriintumaton ja myös [[Augustus|Augustuksen]] jälkeläinen. Nero tekikin ensimmäisinä vuosinaan yhteistyötä senaatin kanssa, laajensi sen valtaoikeuksia sekä rajoitti vahvan aseman saaneiden vapautettujen orjien valtaa hovissa. Hän kiinnitti myös huomiota talouspolitiikan hoitoon ja halusi poistaa välilliset verot, mikä johtikin tietyntasoiseen verouudistukseen. Myös ulkopolitiikassaan Nero oli menestyksekäs. Hän kukisti vuonna 60 [[Britannia (provinssi)|Britannia]]ssa puhjenneen kapinan. Idässä vuonna 58 alkaneen [[Neron sota Parthiaa vastaan|sodan Parthiaa vastaan]] jälkeen vuonna 63 solmittu rauha oli poliittinen voitto Nerolle. Neron ulkopoliittisia onnistumisia olivat myös hyvät valinnat sotapäälliköiksi.<ref>Ojanaho 2009, s. 155–157.</ref>
Alkuvuosinaan Nero oli myös suhteellisen humaani, sillä hän kieltäytyi allekirjoittamasta kuolemantuomioita ja kielsi [[Gladiaattori|gladiaattoritaistelujen]] päättymisen kuolemaan. Mistään Neron dramaattisista epäonnistumisista ei lähteissä kerrota, eikä [[korruptio]]stakaan ole merkkejä.<ref>Ojanaho 2009, s. 163.</ref>
Keisari [[Trajanus]] kirjoitti paljon myöhemmin 300-luvulla Neron viisivuotisesta ”kultakaudesta”, joskaan hän ei anna sille vuosilukuja. Tänä aikana Rooma Trajanuksen mukaan kylpi menestyksessä ja vauraudessa kyvykkään keisarinsa johtamana. Neron hallituskausi olikin rauhanomaisimpia Rooman historiassa. Valtakunnan kauppa ja talous kasvoivat, Rooma sai liitettyä itseensä uusia alueita ilman sotaa, ja [[Parthia]] ja Britannia rauhoitettiin. [[Rooman kirjallisuus]] koki Neron ansiosta renessanssin, ja myös [[Antiikin Rooman arkkitehtuuri|rakennustaiteessa ja arkkitehtuurissa]] koettiin huomattavaa edistystä. Nero rakennutti [[amfiteatteri]]n ja [[Roomalainen kylpylä|kylpylöitä]] sekä mahtavan palatsinsa [[Kultainen talo|Kultaisen talon]]. [[Rooman palo]]n jälkeiset rakennustyöt saivat kiitosta jopa muuten Neroon kriittisesti suhtautuvalta Tacitukselta.<ref>Ojanaho 2009, s. 158–161.</ref>
Äitinsä murhan jälkeen vuonna 59 alkoi lähteiden mukaan Neron laskeutuminen tyranniaan. Tällöin juonittelut ja murhat lisääntyivät, Neron tarve esiintyä kiihtyi, Rooma paloi ja valtionkassa tyhjeni sen jälleenrakennukseen, muihin rakennusprojekteihin sekä viihteeseen. Lopulta oppositio nousi ja salaliittoja alkoi muodostua. Ylhäisö kääntyi Neroa vastaan, mihin keisari vastasi terrorilla ja lopulta kaatui vuonna 68.<ref>Ojanaho 2009, s. 161–164.</ref>
== Rooman palo ==
Neron on usein väitetty vuonna [[64]] tapahtuneen [[Rooman palo]]n sytyttäjäksi. Aikalaiset epäilivät keisari Neron sytyttäneen Rooman tahallaan. Eräät myöhemmät roomalaiset historioitsijat, kuten [[Suetonius]] ja [[
Kun Neroa epäiltiin palon sytyttäjäksi, hän puolustautui ja syytti palosta Rooman [[kristitty]]jä. Tämä johti siihen, että [[kristittyjen vainot|kristittyjä alettiin vainota]].<ref>Tacitus, 15:44</ref> Keisari Neron on väitetty teloituttaneen tällöin kristillisen kirkon [[apostoli]]t [[Pietari (apostoli)|Pietarin]] ja [[Paavali]]n.
| |||