Ero sivun ”Nero” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Yksityiselämä: kulttuuriharrastuksesta tarkemmin |
→Elämäkerta: tyranniasta |
||
Rivi 27:
Neron kunnianhimoinen äiti Agrippina halusi pojastaan keisarin. Hän nai setänsä [[Claudius|Claudiuksen]], jolloin Nero adoptoitiin keisarilliseen perheeseen. Agrippina taivutteli Claudiuksen nimeämään Neron seuraajakseen jopa oman poikansa edelle. Kun Claudius kuoli vuonna 54 ilmeisesti myrkylliseen sieniateriaan, Nero huudettiin keisariksi nimellä Nero Claudius Caesar Drusus Germanicus. Hän joutui sen jälkeen avioitumaan Claudiuksen tyttären Octavian kanssa. Claudiuksen poika [[Britannicus]] kuoli pian hämärissä olosuhteissa.<ref>Ojanaho 2009, s. 44–45.</ref>
Agrippina esiintyi poikansa hallituskauden alussa tasavertaisena tämän kanssa esimerkiksi kolikoissa. Aluksi Nero tottelikin äitiään mutta aikuistuttuaan tuli omapäisemmäksi. Heidän taistelunsa vallasta päättyi siihen, kun Nero surmautti Agrippinan vuonna 59. Surma ei vähentänyt Neron kansansuosiota, sillä moni ei pitänyt Agrippinan sekaantumisesta politiikkaan. Myöhemmät kirjoittajat ovat usein nähneet äidinmurhan osoituksena Neron heikosta psyykkisestä tilasta ja [[sadismi]]sta.<ref>Ojanaho 2009, s. 45–46.</ref> Äitinsä murhan jälkeen Nerosta tuli käytännössä Rooman [[tyranni]], joka turvautui usein väkivaltaan. Hän surmautti kautensa aikana useita lukuisia sukulaisiaan ja kilpailijoitaan sekä salaliittolaisia.<ref>Ojanaho 2009, s. 137.</ref>
Nero keskittyi valtakaudellaan diplomatiaan ja kauppaan ja lisäsi keisarikunnan kulttuurista pääomaa. Hän määräsi rakennettavaksi teattereita ja edisti urheilukilpailujen järjestämistä. Hänen hallituskautensa aikana Rooma oli menestyksekkäästi [[Neron sota Parthiaa vastaan|sodassa Parthiaa vastaan]], ja hän neuvotteli rauhan [[Parthian valtakunta|Parthian valtakunnan]] kanssa. Hän kukisti myös Britannian kapinan ja osallistui [[ensimmäinen juutalaissota|ensimmäiseen juutalaissotaan]].
| |||