Ero sivun ”Punaiset prikaatit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Prikaatien päätepysäkki: pieni korjaus |
→Taustaa: Pieni lisäys. Viittaus artikkeliin joka on kirjoitettava. Muuten tästä ei tajua kyllä juuri mitään... |
||
Rivi 4:
== Taustaa ==
Punaisten prikaatien taustalla voidaan nähdä sekä [[1960|60-luvun]] lopun opiskelijaliikehdintä että Italian kommunistisen puolueen piirissä kytenyt tyytymättömyys puolueen reformistista politiikkaa kohtaan. Mielenosoittajien ja poliisin yhteenotot sekä uusfasististen ryhmien väkivallanteot loivat 1968–1969 Italiaan poliittisen jännityksen ilmapiirin, jossa vasemmistoryhmät epäilivät laajasti poliisin ja turvallisuuspoliisin elementtien toimivan yhteistyössä uusfasistien kanssa vasemmistoryhmiä vastaan. Tästä alkoi se poliittisen väkivallan täyttämä aikakausi joka Italian historiassa tunnetaan nimellä [[Lyyjyvuodet]] (''Anni di piombo''). Punaiset prikaatit perustettiin 1969 vastaamaan "vallan militarisaatioon" "taistelun militaarisaatiolla".
Järjestöllä oli juurensa ''Collettivo politico metropolitano''-nimisessä aktivistiryhmässä jonka perustivat 1960-luvun loppupuolella Renato Curcio ja Duccio Berio.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Cazzullo, Aldo|Nimeke=I ragazzi che volevano fare la rivoluzione|Vuosi=2015 (1998)|Sivu=41|Julkaisija=Mondadori}}</ref> Noin 70 tämän ryhmittymän jäsentä kokoontui marraskuussa 1969 erääseen hotelliin [[Chiavari]]n kaupungissa tarkoituksella luoda teoreettinen perusta tulevalle taistelulle. Osaanottajien listasta löytyy melkein kaikki ensimmäisen sukupolven johtavien prikaatilaisten nimet. Paikalla oli neljä sosiologian opiskelijaa [[Trento]]n yliopistosta: Renato Curcio, Mara Cagol, Paola Besuschio ja Giorgio Semeria, kolme entistä [[Italian kommunistinen puolue|Italian kommunistipuolueen PCI]]:n jäsentä: Alberto Franceschini, Prospero Gallinari ja Roberto Ognibene, sekä kolme Sit-Siemens-tehtaan työläistä: Mario Moretti, Corrado Alunni ja Alfredo Bonavita.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Zavoli, Sergio|Nimeke=La notte della Repubblica|Vuosi=|Sivu=75-76|Julkaisija=}}</ref>
| |||