Ero sivun ”Yrjö Soini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 7:
== Kirjallinen tuotanto ==
Soini kirjoitti viihteellisiä romaaneja ja näytelmiä, joista osa on filmattu. Näytelmistä on tullut [[Kesäteatteri|kesäteattereiden]] vakio-ohjelmistoa.<ref>[http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=28 Agapetus] Näytelmät.fi</ref> Agapetuksen nimellä kirjoitetut teokset kuvaavat [[1900-luku|1900-luvun]] alkupuolen kaupunkielämää humoristiseen sävyyn. Soini kirjoitti omalla nimellään myös poliittisesti kantaaottavia teoksia, jotka herättivät ilmestyessään vilkasta keskustelua. Erityisesti niistä sai huomiota 1956 ilmestynyt, [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]ä yksityiskohtaisesti käsittelevä ''Kuin Pietari hiilivalkealla''. Soinin mukaan sotasyyllisyysprosessia puuhasivat innokkaimmin vallankaappausta valmistelleet suomalaiset kommunistit, joille Moskova antoi vastahakoisesti vain vähäistä sivustatukea. Tämä vastasi myös poliittisen oikeiston ja SDP:n tannerilaisen siiven näkemyksiä, joiden mukaan prosessi tähtäsi ensisijaisesti SDP:n ja erityisesti puolueen vahvan miehen [[Väinö Tanner]]in kukistamiseen. Myöhempien historiantutkijoiden, muun muassa [[Jukka Tarkka|Jukka Tarkan]] mukaan [[Neuvostoliitto]] oli prosessissa kuitenkin huomattavasti aktiivisempi kuin Soini esitti, eikä [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisella puolueella]] ollut niin itsenäistä asemaa, että se olisi voinut esiintyä asiassa oma-aloitteisesti. Myös [[Max Jakobson]]in mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli luonteeltaan "poliittinen sotakorvaus" Neuvostoliitolle.<ref>Max Jakobson: ''Pelon ja toivon aika: 20. vuosisadan tilinpäätös II'', s. 234. Helsinki: Otava, 2001.</ref> Suurelta osin Soinin linjoille tulivat kuitenkin [[Lasse Lehtinen]] ja [[Hannu Rautkallio]] vuonna 2005 julkaisemassaan teoksessa ''Kansakunnan sijaiskärsijät''.
Vuonna 1968 Soini julkaisi vielä teoksen ''Toinen näytös – entä kolmas?'', jossa hän vaati sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä langetettujen tuomioiden kumoamista ja tuomittujen kunnian virallista palauttamista. Nämä teokset eivät olleet presidenttien [[J. K. Paasikivi]] ja [[Urho Kekkonen]] mieleen, koska heidän toimintaansa käsiteltiin niissä melko kriittisesti. ''Kuin Pietari hiilivalkealla'' -teoksesta ei otettu uusia painoksia enää [[yöpakkaset|yöpakkaskriisin]] jälkeen. Soini kirjoitti myös [[pakina|pakinoita]].<ref name="kame"/><ref>Kilpi, Timo: ”Kunnia ei koskaan mennyt.” ''Syytetyt: Ilta-Sanomien erikoislehti'', s. 71. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy, 2015.</ref>=== Näytelmät ===▼
▲Vuonna 1968 Soini julkaisi vielä teoksen ''Toinen näytös – entä kolmas?'', jossa hän vaati sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä langetettujen tuomioiden kumoamista ja tuomittujen kunnian virallista palauttamista. Nämä teokset eivät olleet presidenttien [[J. K. Paasikivi]] ja [[Urho Kekkonen]] mieleen, koska heidän toimintaansa käsiteltiin niissä melko kriittisesti. ''Kuin Pietari hiilivalkealla'' -teoksesta ei otettu uusia painoksia enää [[yöpakkaset|yöpakkaskriisin]] jälkeen. Soini kirjoitti myös [[pakina|pakinoita]].<ref name="kame"/><ref>Kilpi, Timo: ”Kunnia ei koskaan mennyt.” ''Syytetyt: Ilta-Sanomien erikoislehti'', s. 71. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy, 2015.</ref>
* ''Olenko minä tullut haaremiin'', 1927, ([[Olenko minä tullut haaremiin (vuoden 1932 elokuva)|elokuva 1932]], ohjaus [[Waldemar Wohlström]]; [[Olenko minä tullut haaremiin (vuoden 1938 elokuva)|tunnetumpi versio]], ohjaus [[T. J. Särkkä]] 1938)
* [[Syntipukki (näytelmä)|''Syntipukki'']], 1930 (Erkki Karu ohjannut elokuvaksi 1935 ja Matti Kassila 1957)
| |||