Ero sivun ”Alexandre Dumas (vanhempi)” versioiden välillä

kh, w
p (Linkki ei toimi.)
(kh, w)
| nimi = Alexandre Dumas
| kuva = Nadar - Alexander Dumas père (1802-1870) - Google Art Project 2.jpg
| kuvankoko = 180px
| kuvateksti =
| salanimi =
| kansallisuus =
| aikakausi =
| allekirjoitus = Alexandre Dumas Signature.svg
| tyylilajit = [[Romantiikkaromantiikka]] ja historiallinen fiktio
| aiheet =
| liike =
| tuotannon kieli = [[Ranskan kieli|ranska]]
| debyyttiteokset =
| pääteokset = ''[[Kolme muskettisoturia]]''<br />''[[Monte-Criston kreivi]]''
| sivusto =
| palkinnot =
| huomioita =
}}
'''Alexandre Dumas vanhempi''', koko nimeltään '''Dumas Davy de la Pailleterie''', ([[24. heinäkuuta]] [[1802]] [[Villers-Cotterêts]] – [[5. joulukuuta]] [[1870]] Puys lähellä [[Dieppe]]ä), oli [[romantiikka|romantiikan]] ajan ranskalainen romaanikirjailija. Hänen kuuluisimmat teoksensa ovat ''[[Kolme muskettisoturia]]'' ja ''[[Monte-Criston kreivi]]''.
 
== Suku ja lapsuus ==
 
Alexandre Dumas syntyi [[Villers-Cotterêts]]issa, [[Aisne]]ssa, lähellä [[Pariisi]]a. Hän oli markiisi Antoine-Alexandre Davy de la Pailleterien lapsenlapsi. Dumas’n isoisä asui Santo Domingon siirtokunnassa (nykyään [[Dominikaaninen tasavalta]] mutta ennen osa [[Haiti]]a) plantaasilla ja meni siellä naimisiin mustan orjan [[Marie-Céssette Dumas|Marie-Céssette Dumas’n]]’n kanssa. Vuonna [[1762]] Marie-Céssette synnytti pojan, Thomas-Alexandren, ja kuoli pian sen jälkeen.
 
[[KuvaTiedosto:Alexandre Dumas Nadar.jpg|thumb|Alexandre Dumas ''vanhempi'']]
 
Kun markiisi ja hänen nuori poikansa vuonna [[1780]] palasivat [[Normandia]]an, [[orjuus]] oli yhä voimassa. Niinpä poika joutui kärsimään siitä, että oli puoliksi musta. Vuonna [[1786]] Thomas-Alexandre liittyi Ranskan armeijaan mutta aristokraattisen sukunsa mainetta suojellakseen värväytyi äitinsä tyttönimellä. [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] seurauksena markiisi menetti omaisuutensa, mutta hänen [[mulatti]]poikansa Thomas-Alexandre Dumas kunnostautui kyvykkäänä ja rohkeana sotilaana [[Napoleon Bonaparte]]n armeijassa.
 
Thomas-Alexandre Dumas meni naimisiin Marie-Louise Elizabeth Labouret’n kanssa vuonna [[1792]], ja heti seuraavana vuonna hänet ylennettiin kenraaliksi. Kenraali Dumas seurasi Napoleonia tämän sotaretkillä, mm.muun muassa Egyptissä. Heidän välinsä kuitenkin viilenivät, ja kenraali joutui epäsuosioon.
 
Vuonna [[1802]] Marie-Louise synnytti heidän poikansa Alexandre Dumas’n, josta tuli sittemmin Ranskan taloudellisesti menestyksekkäin kirjailija. Kenraali Dumas kuoli vuonna [[1806]] sotavankeuden heikentämänä. Alexandre oli silloin vain neljävuotias, ja hänen äitinsä jäi lähes köyhtyneenä kasvattamaan yksin poikaa vaikeissa olosuhteissa. Eläkettä hän ei saanut Napoleonin epäsuosion vuoksi.
 
Äiti ja sisar opettivat Alexandrea kotona, mutta tämä ei ollut opiskelusta kovin innostunut. Sen sijaan Alexandre rakasti kirjoja: hän luki kaiken, mitä käsiinsä sai. Äiti kertoi hänelle myös tarinoita isän urheista sotilasteoista Napoleonin kunnian vuosien aikana. Tarinat ruokkivat Alexandren vilkasta mielikuvitusta seikkailuineen ja sankareineen.
== Kirjallinen ura ==
 
Työskennellessään Pariisissa Dumas alkoi kirjoittaa artikkeleita aikakauslehtiin ja näytelmiä teatteriin. Vuonna [[1829]] valmistui hänen ensimmäinen näytelmänsä, joka saavutti suurta yleisönsuosiota. Seuraavana vuonna hänen toinen näytelmänsä osoittautui yhtä suosituksi, ja sen seurauksena Dumas pystyi taloudellisesti työskentelemään täysipäiväisenä kirjailijana. Vuonna [[1830]] hän osallistui [[Heinäkuun vallankumous|vallankumoukseen]], jossa syrjäytettiin kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X]]. Tämän tilalle valaistuimellevaltaistuimelle nostettiin Dumas’n entinen työnantaja Orléansin herttua, ”porvariskuningas”, joka hallitsi nimellä [[Ludvig Filip I|Ludvig Filip]].
 
1830-luvun puoliväliin asti Ranskassa elämä pysyi epävakaana, ja muutokseen pyrkivien tyytymättömien tasavaltalaisten ja köyhtyneiden kaupunkityöläisten aiheuttamia ajoittaisia levottomuuksia ilmeni. Kun elämä hiljalleen palautui normaaleihin uomiinsa, kansakunta alkoi teollistua, ja parantuvan talouden myötä [[sensuuri|lehdistösensuurin]] lakattua ajat alkoivat ajat muuttua hyvin suotuisiksi Alexandre Dumas’n taidoille.
 
Kirjoitettuaan lisää menestyksekkäitä näytelmiä Dumas keskittyi romaaneihin. Vaikka Dumashän harrasti tuhlaavaista elämäntyyliä ja kulutti enemmän kuin ansaitsi, hän osoitti olevansa erittäin terävä-älyinen markkinoija. Kun sanomalehdet vaativat häneltä kovasti jatkokertomuksen muodossa olevia romaaneja, Dumas yksinkertaisesti kirjoitti uudelleen vuonna [[1838]] uudelleen yhden näytelmistään ja sai aikaan ensimmäisen jatkokertomusromaanin ''Le Capitaine Paul''. Menestys sai Dumas’n perustamaan tuotantostudion, joka tuotti satoja tarinoita. Dumas itse ideoi ja valvoi tarinoiden kirjoittamista, mutta palkatut työntekijät tekivät varsinaisen työn.
 
Vuonna [[1840]] Dumas meni naimisiin näyttelijätärnäyttelijä [[Ida Ferrier|Ida Ferrier’n]] kanssa mutta jatkoi lukuisia rakkaussuhteitaan toisten naisten kanssa; hän siitti ainakin kolme aviotonta lasta. Yksi näistä lapsista, [[vuonna 1824]] syntynyt ja isänsä mukaan nimetty poika, seurasi Dumas’n jalanjälkiään, ja myös hänestä tuli myös menestynyt romaani- ja näytelmäkirjailija. Jotta heidät saman nimen ja ammatin vuoksi erottaisi toisistaan, toiseen viitataan nimellä Alexandre Dumas vanhempi, kun taas toinen on [[Alexandre Dumas nuorempi]].
 
Alexandre Dumas vanhempi kirjoitti seikkailuja tulvillaan olevia tarinoita ja historiallisia kronikoita, jotka valtasivat ranskalaisen yleisön mielikuvituksen. Hänen tarinoidensa jatkoa odotettiin hanakasti.
 
Dumas ansaitsi kirjoittamisella paljon rahaa, mutta hän oli yhtenään rahaton ja veloissa, koska tuhlasi ylenpalttisesti lukemattomiin naisiin ja ylelliseen elämään. [[Château de Monte-Cristo]], hänen rakennuttamansa valtava ja kallis kartano, oli jatkuvasti täynnä vieraita, jotka käyttivät hyväkseen hänen anteliaisuuttaan. Kun kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin toisessa vallankumouksessa, vastavalittu presidentti [[Napoleon III|Ludvig Napoleon Bonaparte]] ei suhtautunut Dumas’han suopeasti. Vuonna [[1851]] Dumas’n oli lopulta pakko paeta velkojiaan [[Bryssel]]iin. Sieltä hän matkusti [[VenäjäVenäjän keisarikunta|Venäjälle]]lle, jossa ranska oli toinen kieli ja jossa hänen kirjoituksensa olivat myös valtaisan suosittuja.
 
Dumas vietti Venäjällä kaksi vuotta ennen kuin lähti etsimään seikkailuja ja aineksia uusiin tarinoihin. Maaliskuussa [[1861]] perustettiin [[Italia]]nItalian kuningaskunta (1861–1946)|Italian kuningaskunta]], jonka kuninkaaksi kruunattiin [[Italian Viktor Emanuel II|Viktor Emanuel II]]. SeuraavanSeuraavien kolmen vuoden ajan Alexandre Dumas osallistui taisteluun yhdistyneen Italian puolesta ja palasi Pariisiin vuonna [[1864]].
 
Menestyksestä ja aristokraattisista suhteista huolimatta Dumas’n sekaverisyys vaikutti häneen koko elämän ajan. Vuonna [[1843]] hän kirjoitti novellin, joka käsitteli jonkin verran rotuun liittyviä kysymyksiä ja kolonialismin vaikutuksia. Silti rasistiset asenteet heikensivät hänen asemaansa Ranskan historiassa pitkään [[5. joulukuuta]] [[1870]] tapahtuneen [[kuolema]]nsakuolemansa jälkeenkin.
 
== Kuolemanjälkeinen kunnianosoitus ==
 
Alexandre Dumas haudattiin seudulle, jossa hän oli syntynyt. Hänen jäännöksensä olivat Villers-Cotterêtsin hautausmaalla [[30. marraskuuta]] [[2002]] saakka. Ranskan presidentin [[Jacques Chirac]]in käskystä Dumas’n ruumis kaivettiin ylös. Televisioidussa seremoniassa Dumas’n uusi arkku kuljetettiin juhlallisessa paraatissa [[Panthéon|Pariisin Panthéoniin]], suureen mausoleumiin, johon Ranskan kuuluisia henkilöitä on haudattu. Arkku oli verhottu sinisellä samettikankaalla, ja sen sivuilla oli neljä muskettisotureiksi ([[Athos (kuvitteellinenKolme hahmomuskettisoturia)|Athos]], [[Porthos]], [[Aramis]] ja [[D'ArtagnanD’Artagnan]]) pukeutunutta miestä.
 
Seremoniaa seuranneessa haastattelussa presidentti Chirac tunnusti, että [[rasismi]]a Dumas’ta kohtaan oli ollut. Hän sanoi myös, että vääryydet oli nyt korjattu, kun Alexandre Dumas oli asetettu kirjailijakollegojensa [[Victor Hugo]]n ja [[Voltaire]]n rinnalle.
70 199

muokkausta