Ero sivun ”Suomen suuriruhtinaskunta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Keisarin murha: lähde? |
||
Rivi 217:
====Keisarin murha====
[[Narodnaja volja]] -terroristiliikkeen jäsenet murhasivat Pietarissa 13. maaliskuuta 1881 keisari Aleksanteri II:n, joka oli juuri hyväksynyt suunnitelman Venäjän parlamentin perustamisesta ja jonkin asteisesta vallan jakamista sille. Murhan taustalla vaikuttivat sekä maassa pitkään kestänyt itsevaltius että vapautuspolitiikan ja konservatiivisten toimien ristiriitaisuus ja niiden erilainen kohdentuminen eri kansanosiin. Teon suoritti vain kolmen [[narodnikit|narodnikin]] ryhmä, pääsuunnittelijana nuori [[Sofja Perovskaja]], jonka valkoisen nenäliinan heilautus sinetöi keisarin kohtalon. Toisaalta parlamentin perustaminen emämaassa olisi todennäköisesti ollut suomalaisten autonomian kannalta haitallinen ratkaisu.{{Lähde|teksti=Toisaalta parlamentin perustaminen emämaassa olisi todennäköisesti ollut suomalaisten autonomian kannalta haitallinen ratkaisu.}}{{Kenen mukaan}}
Aleksanteri II seurasi keisari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III:n]] valtakausi vuosina 1881–1894. Aleksanteri III:n hallitsemaa Venäjää on kuvattu [[poliisivaltio]]ksi. Hänen kautensa aikana Venäjän keskushallinto, pyrkimys yleisvaltakunnalliseen lainsäädäntöön ja santarmilaitos vahvistuivat merkittävästi, vastareaktiona keisarin murhalle ja muille levottomuuksille. Suomen suuriruhtinaskunnan suhteen Aleksanteri III kausi oli kaksijakoinen sikäli, että hän vahvisti hallitsijanvakuutuksessaan suomalaisten aiemman aseman ja salli valtiopäivien kokoontua kolmen vuoden välein. Merkittävin myönnytys suomalaisille oli, että säädyt saivat valtiopäivillä esitysoikeuden vuoden 1886 valtiopäiväjärjestystä koskeneella manifestilla. Toisaalta valtakauden loppuvaiheessa vuonna 1889 suuriruhtinaskuntaan kohdistettiin yhtenäistämis- ja venäläistämistoimet.<ref name="rintala 1987_klinge_1997_olkkonen_2003_jussila_2004">Rintala 1987, Klinge 1997, Olkkonen 2003, Jussila 2004</ref>
| |||