Ero sivun ”Naistutkimuksen kritiikki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) →Naistutkimusväittely Suomessa: lähteen mukaiseksi |
→Muuta arvostelua: Linkki Kyyrään |
||
Rivi 51:
Malmi kyseenalaistaa sellaisten oikeuspoliittista vaikuttamista harjoittavien naistutkijoiden toimintaa, jotka pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä siten, että se antaisi miehille automaattisesti kovempia rangaistuksia samoista rikoksista kuin naisille. Malmi huomauttaa yhtäältä, että tilastojen valossa näin käytännössä jo menetellään, ja toisaalta, että ajatus perustuu seksistiseen ja vanhoilliseen näkemykseen siitä, että mies on aina syyllinen ja nainen aina uhri.<ref>Malmi, P. (2007): Sama rikos, eri rangaistus, teoksessa Kotro A. ja Sepponen, H. T. (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi, s. 8–13.</ref>
[[Ossi Korkeamäki]] ja [[Tomi Kyyrä]] haastavat tilastotulkinnan, jonka mukaan naisen palkka on 80 % miehen palkasta. Heidän mukaansa [[sukupuolten välinen palkkaero]] johtuu ennen kaikkea siitä, että naiset hakeutuvat useammin matalapalkkaisille aloille tähtäävään koulutukseen ja tyytyvät työelämässä miehiä pienempään palkkaan. Toinen tekijä on valikoituminen eri tehtäviin yritysten sisällä, joka on kuitenkin viime vuosikymmeninä vähentynyt. Korkeamäen ja Kyyrän mukaan naisten palkka on yksityisellä sektorilla 96 % miehen palkasta samassa työtehtävässä ja samalla kokemuksella ja koulutuksella; erossa saattaa olla kyse lainvastaisesta syrjinnästä. Tilastojen mukaan naiset ovat kuitenkin miehiä useammin poissa työpaikalta sairastelun vuoksi, mikä saattaa selittää jäljelle jäävän palkkaeron.<ref>Korkeamäki, O. ja Kyyrä, T. (2007): Naisen euro on 96 senttiä, teoksessa Kotro A. ja Sepponen, H. T. (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi, s. 8–13.</ref>
Hannu T. Sepponen käsittelee feministisiä väkivaltatutkimuksia ja niihin liittyvää miehiä syyllistävää julkista kampanjointia, jota hän kuvailee ideologisesti sävytetyksi lavastukseksi. Näkyvästi uutisoiduissa ''Usko, toivo, hakkaus'' -tutkimuksissa naisia tutkitaan väkivaltatilanteissa ainoastaan uhreina ottamatta huomioon vuorovaikutustilannetta tai esimerkiksi naisten omaa alkoholinkäyttöä. Väkivalta puolestaan on määritelty mahdollisimman laveasti korkeiden tilastolukujen aikaansaamiseksi. Vuoden 1998 tutkimuksessa lyömisen kaltaisen väkivallan kohteeksi kertoi joutuneensa 1,8 % naisista, kun vuonna 2006 määrä oli enää alle prosentin. Kuitenkin tulkinnan mukaan väkivallan kohteeksi joutui 7 % naisista ja julkisuudessa puhuttiin jopa 40 prosentista, joka on joskus parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneiden naisten osuus. Vastaavia tutkimuksia on tehty myös muissa maissa, joissa on saatu vielä korkeampia prosenttilukuja.<ref name=Sepponen>Sepponen, H. T. (2007): Vihollinen vuoteessasi? teoksessa Kotro A. ja Sepponen, H. T. (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi, s. 8–13.</ref>
| |||