Ero sivun ”Die Kunst der Fuge” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
==Teoksen historia==
Bach oli ilmeisesti aloittanut teoksen säveltämisen jo [[1740-luku|1740-luvun]] alkupuolella ja työsti sitä useaan otteeseen seuraavien vuosien aikana. Kahtena viimeisenä elinvuotenaan hän valmisteli sitä painamista varten, mutta kuoli ennen teoksen painolaattojen valmistumista vuonna 1750. Teoksen saattoivat painokuntoon hänen vanhimmat poikansa [[Carl Philipp Emanuel Bach|Carl Philipp Emanuel]] ja [[Wilhelm Friedemann Bach|Wilhelm Friedemann]], ja teos painettiin lopulta vuonna 1751. Bachin pojat eivät kuitenkaan ilmeisesti täysin ymmärtäneet isänsä tavoitteita teoksen suhteen, ja lopullinen versio sisälsi 17 fuugaa ja neljä kaanonia, joista yksi oli ''Contrapunctus
Teoksen viimeinen fuuga on otsikoitu painetussa versiossa ''Fuga a 3
Koska viimeinen fuuga oli jäänyt näin keskeneräiseksi, Bachin kuoltua korvaukseksi ostajille teoksen loppuun lisättiin vielä ''Wenn wir in höchsten Nöten sein'' -[[koraali]]n pohjalta tehty sävellys BWV 668a. Koska muutoin koko ''Die Kunst der Fuge'' perustuu vain yhteen teemaan, tämä koraali ei selkeästi kuulu teokseen lainkaan. Lisäksi musiikkitieteilijöiden keskuudessa on herättänyt paljon keskustelua teoksen tarkoitettu järjestys ja erityisesti neljän kaanonin paikat teoksessa.
Rivi 24:
Tämän jälkeen teoksen tarkoitettu järjestys käy epäselvemmäksi. Carl Philipp Emanuelin toimittamassa laitoksessa seuraa kaksi peilifuugaa (''Contrapunctus 12 ja 13'') ja ''Contrapunctus 14'', lyhyempi versio ''Contrapunctus 10:stä'', joka ei luultavasti ollut tarkoitettu lopulliseen teokseen.
Kolmentoista fuugan jälkeen seuraa neljä kaanonia. Yhden toinen
Teoksen päättää keskeneräiseksi jäänyt fuuga, jonka nimi alkuperäispainoksessa on ''Fuga a 3 Soggetti''. Sen nimen pitäisi oikeasti olla ''Fuga a 4 Soggetti.'' Sen kolmesta teemasta yksi on hidas ja [[ricercar]]-tyylinen, toinen nopeampi ja liikkuu kahdeksasosanuoteissa. Kolmas teema on Bachin ”nimikirjoitus”, eli nuotit B-A-C-H puolinuotin pituisina. Alkuperäisen käsikirjoituksen perusteella on todennäköistä, että Bachin tarkoituksena oli yhdistellä teoksen lopussa näitä teemoja eri tavoin.
|