Ero sivun ”Menninkäinen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
engl. käännös ei kuulu tähän; eikä sitä voi sitä paitsi yksiselitteisesti kääntää näin
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
 
'''Menninkäinen''' on yksinäisilläyksisarvisilla paikoilla asustava, yleensä ihmisille suopea henkiolento. Nimitystä käytetään myös vastaavista hahmoista saduissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80 | Nimeke = menninkäinen | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kielitoimiston sanakirja | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy | Viitattu = 10.12.2014 | Kieli = }}</ref> Menninkäinen on pieni tai hyvin pieni pimeästä pitävä taruolento, joka muistuttaa [[tonttu]]a, [[peikko]]a ja [[keiju]]kaista. Menninkäinen on ilmeisesti alun perin tarkoittanut [[vainaja]]a ja [[manala]]ista. Sana menninkäinen tulee todennäköisesti muinaisgermaanin muistoa tarkoittavasta sanasta. Joskus sanalla tonttu ja menninkäinen on tarkoitettu samaa asiaa mutta nykyään tonttua pidetään ystävällisempänä kuin menninkäistä.
 
Menninkäiset kerrotaan toisinaan karvaisiksi. Menninkäiset liikkuvat vain öisin, sillä ne eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Menninkäisistä on monia erilaisia kuvauksia, mutta usein ne ovat vieraita ja outoja olentoja, joiden motiivit ovat tuntemattomat ihmisille, päinvastoin, kuin tiettyihin elementteihin liittyvien [[väki (mytologia)|väki]]en. Menninkäiset ovat voineet tulla mellastamaan kirkkoon öisin, jolloin niitä on pidetty pikku [[piru|paholaisina]]. Nykyajan lastentarinoissa menninkäiset esitetään yleensä herttaisina, ujoina ja mukavina olentoina.