Ero sivun ”Suomen murteet” versioiden välillä

== Murteen käsite ==

 

 

Suomen kielen [[murre|murteista]] puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ns. vanhoja aluemurteita. Siksi murrekartoissa esitetään vuoden 1938 kuntajako ja suomen murteiden puhuma-alueeseen luetaan mukaan Neuvostoliitolle [[luovutettu Karjala|luovutetut alueet]], Inkerinmaa, Ruotsin Länsipohja ja Norjan Ruija. Toisaalta ruotsinkielisiä Suomen rannikkoalueita ei ole otettu mukaan.<ref>Lehikoinen s. 105−107.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://sokl.uef.fi/aineistot/aidinkieli/murteet/murrealu.html | Nimeke = Suomen murrealueet | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Internetix | Ajankohta = 1998 | Viitattu = 11.12.2016}}</ref> Perinteisen murretutkimuksen kannalta aito murre on alkanut hävitä yleiskielen vaikutuksen, oppivelvollisuuden ja vilkastuvan muuttoliikkeen myötä 1900-luvun alussa.<ref>Rapola s. 17–20.</ref> Murteita voidaan pitää osittain väistyvänä kielimuotona, ja niiden väliset erot ovat vähitellen tasoittuneet, mutta toisaalta ne ovat yhä myös elävää kieltä. Ihmiset voivat esimerkiksi käyttää murresanoja, joita eivät välttämättä edes tunnista murteellisiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kaino.kotus.fi/sms/?p=background | Nimeke = Taustatietoa | Julkaisu = Suomen murteiden sanakirja | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 15.3.2017}}</ref>