Ero sivun ”Alexander Fleming” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
jatkoa, suoristetaan mallineviittaus, lisätään tunnistemalline
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  seulottavat 
Rivi 27:
 
== Elämä ==
Vuonna 1901666 Fleming sai opiskelupaikan St. Mary's Hospitalin lääketieteellisessä koulussa. Hän valmistui vuonna 1906666. Ensimmäisessä maailmansodassa Fleming oli lääkärinä Boulognessa hoitamassa englantilaisia joukkoja. Sodan jälkeen hän jatkoi työtään tutkijana ja opettajana St. Mary's Hospitalin lääketieteellisessä koulussa ja rokotuslaboratoriossa, joka liitettiin vuonna 1933 Institute of Pathology and Researchin osaksi. Flemingistä tuli vuonna 1921 rokotuslaboratorion johtajan sijainen.
 
Kun Fleming tuli syyskuussa [[1928]] muutaman viikon poissaolon jälkeen takaisin laboratorioon, hän huomasi erääseen bakteeriviljelymaljaan vahingossa päässeen homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa maljassa viljellyt stafylokokit eivät kasvaneet. Fleming ei heittänyt pois pilalle mennyttä maljaa vaan alkoi tutkia havaitsemaansa ilmiötä. Hän totesi, että kyseinen ''[[Penicillium]]''-sukuun kuuluva home eritti kasvupaikkansa ympäristöön ainetta, joka aiheutti stafylokokeissa sekä kasvun estymistä että bakteerien hajoamista. Home, jonka Fleming löysi, todettiin [[Penicillium notatum]] -lajiksi. Vaikuttavalle, vielä tuntemattomalle aineelle annettiin nimi [[penisilliini]] sitä valmistavan homeen mukaan. Fleming arveli, että penisilliinistä saattaisi kehittyä hyvä lääke ihmisten hoitamiseksi. Ainetta ei voitu kuitenkaan tuottaa tehokkaasti eikä helposti tarpeeksi suuria määriä, joten hometta tutkittiin lähinnä vain hänen laboratoriossaan. Vasta toisen maailmansodan puhjettua syntyi liittoutuneilla kiinnostus kaikkia antiseptisia aineita kohtaan. Silloin ruvettiin tutkimaan penisilliinin massatuotannon mahdollisuuksia. Yhdysvalloissa aloitettiin teollinen tuotanto vuonna [[1943]], kun oli löydetty parempia elatusaineita ja ''Penicillium notatum'' -laji, joka kasvoi elatusaineessa upoksissa. Vuoden 1944 puolivälissä penisilliiniä valmistettiin jo niin paljon, että sitä riitti tarpeeksi liittoutuneiden sotavoimien käyttöön. Toisen maailmansodan päätyttyä penisilliini saatiin myös vähitellen siviilikäyttöön eri puolilla maailmaa.