Ero sivun ”Rikhard Leijonamieli” versioiden välillä

'''Rikhard I''' ([[8. syyskuuta]] [[1157]] – [[6. huhtikuuta]] [[1199]]) oli [[Englannin kuningas]], [[Normandia]]n herttua ja [[Anjou]]n kreivi vuosina [[1189]]–1199. Omana aikanaan trubaduuri [[Bertran de Born]] kutsui häntä nimellä '''Oc-e-Non''' (”kyllä-ja-ei”), myöhemmät kirjoittajat kutsuivat häntä nimellä '''Rikhard Leijonamieli''' ('''Richard the Lionheart''', {{k-fr|Cœur de Lion}}).

Rikhard Leijonamieli eli Rikhard Plantagenet oli oman aikansa [[sankari]], ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta.<ref name="daniell">{{Kirjaviite | Tekijä= Daniell, Christopher | Nimeke=Matkaopas historiaan:Englanti | Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Puijo | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-579-022-0}}</ref> Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia <ref name="Historia-lehti">{{Kirjaviite | Nimeke=Historia-lehti 2/2012 | Julkaisija=Storia Kustannus Oy | Vuosi=2012}}</ref>

Vaikka Rikhard syntyi [[Beaumontin palatsi]]ssa [[Oxford]]issa Englannissa, hän oli muun tuon ajan kuninkaallisen perheen tapaan ennen kaikkea normanniranskalainen. Kun hänen vanhempansa erosivat, hän jäi äitinsä hoiviin ja sai [[Akvitania]]n ja [[Poitiers]]’n kreivin arvot. Perheen vanhin elossa ollut poika Henrik Nuori kruunattiin isänsä seuraajaksi. Tosin hän ei ehtinyt hallita valtakuntaa missään vaiheessa. Toinen veli, Bretagnen herttua Gottfried, ja Rikhard oppivat puolustamaan maitaan jo nuorella iällä.

Rikhard oli oppinut mies: hän pystyi kirjoittamaan runoja [[ranskan kieli|ranskaksi]] ja [[oksitaani]]ksi. Rikhard oli ulkomuodoltaan näyttävä: pituutta hänellä oli 193 senttimetriä, hiukset olivat punertavat ja vaaleat, silmät siniset. Jo nuorena hän osoitti merkittäviä poliittisia ja sotilaallisia kykyjä ja tuli tunnetuksi ritarillisuudestaan ja rohkeudestaan. Veljensä tavoin Rikhard ei juuri kunnioittanut isäänsä, ja häneltä puuttui kaukonäköisyyttä ja vastuunkantokykyä.Yleensä poliittiset kyvyt ja ritarillisuus vaativat kyllä kaukonäköisyyttä ja vastuunkantoa -Taistelutilanteessa Rikhard otti riskejä.Hänellä oli syynsä olla kunnioittamatta isäänsä.

Vastalahjaksi Filipin avusta Henrikiä vastaan Rikhard lupasi tunnustaa Filipin oikeudet sekä Normandiaan että Anjouhun. Rikhard vannoi uskollisuudenvalan Filipille marraskuussa 1188. Vuonna 1189 Rikhard osallistui Filipin sotaretkeen Henrikiä vastaan. Rikhard ja Filip löivät Henrik II:n joukot taistelussa Ballansissa [[4. heinäkuuta]] 1189. Henrik hyväksyi Juhanan suostumuksella Rikhardin kruununperijäksi. Henrik II kuoli [[6. heinäkuuta]] [[Chinon]]issa, ja Rikhardista tuli hänen jälkeensä Englannin kuningas, Normandian herttua ja Anjoun kreivi. Hänet kruunattiin virallisesti herttuaksi 20. heinäkuuta ja kuninkaaksi [[Westminster Abbey]]ssa [[3. syyskuuta]] 1189.Perimysjärjestyksen mukaan Rikhardista piti tullakkin kuningas Juhana oli muutenkin järjestyksessä toisena.

Henrik II ja Filip II olivat lupautuneet ristiretkelle [[21. tammikuuta]] [[1188]] [[Gisors]]issa sen jälkeen kun Jerusalem oli menetetty [[Saladin]]ille. Pointiersin herttuana Rikhard oli tehnyt samoin. Rikhardin tultua kuninkaaksi hän ja Filip II päättivät lähteä [[Kolmas ristiretki|Kolmannelle ristiretkelle]] yhdessä, koska kumpikin pelkäsi toisen valloittavan toisen alueet poissaolon aikana. Rikhard alkoi kerätä ristiretkiarmeijaa, jonka sotilaat olivat pääasiassa angevinejänormanneja. Hän korotti veroja ja käytti suurimman osan isänsä varallisuudesta, joka oli kasvanut Henrikin keräämistä Saladinin kymmenyksistä, sekä lupasi jopa vapauttaa Skotlannin [[Vilhelm I (Skotlanti)|Vilhelm I]]:n alamaisuuden valasta 10&nbsp;000 [[markka]]a<!--?--> vastaan. Saadakseen lisää rahaa Rikhard myi virka-asemia, oikeuksia ja maita niitä haluaville. Aseman aiemmin saavuttaneetkin joutuivat maksamaan. Esimerkiksi Elyn arkkipiispa ja kuninkaan kansleri [[Vilhelm von Longchamp]] joutui tekemään 3&nbsp;000 punnan tarjouksen kanslerinvirastaan. Mies nimeltä Reginald Italialainen teki häntä korkeamman tarjouksen, joka kuitenkin hylättiin. Näin Rikhard onnistui keräämään valtavan sotajoukon ja laivaston ja aloitti sotaretkensä vuonna 1190.

Syyskuussa 1190 Rikhard ja Filip saapuivat [[Sisilia]]an. Sisilian kuningas [[Vilhelm II (Sisilia)|Vilhelm II]] oli kuollut 1189. Vilhelmin kruununperijä oli hänen tätinsä [[Constance (Sisilia)|Constance]], myöhemmin Sisilian kuningatar Constance, joka oli naimisissa Saksan [[Henrik VI (Saksa)|Henrik VI]]:n kanssa. Heti Vilhelmin kuoleman jälkeen tämän serkku Tancredi valloitti saaren, ja hänet kruunattiin alkuvuonna 1190 kuninkaaksi nimellä [[Tancredi I]]. Tancredi oli paavi Klemens III:n ja kansan suosiossa, mutta hänellä oli ongelmia saaren aateliston kanssa. Rikhardin saapuminen lisäsi ongelmia. Tancredi oli vanginnut Vilhelmin lesken kuningatar Johannan, joka oli Rikhardin sisko, eikä suostunut antamaan tälle Vilhelmin perinnössä määrättyjä rahoja. Rikhard vaati siskoaan vapautettavaksi ja perintöä jaettavaksi. Kahden vieraan valtion armeijoiden läsnäolo hermostutti kansaa. [[Messina]]n asukkaat nousivat lokakuussa kapinaan vaatien ulkomaalaisia poistumaan saarelta. Rikhard iski Messinaan ja valtasi sen [[4. lokakuuta]] 1190. Ryöstettyään valllattuaanja poltettuaan kaupungin mellakoitsijoilta hän perusti paikalle tukikohtansa. Hän pysyi Messinassa aina maaliskuuhun purjedussään takia. [[1191]], ja Tancredi suostui lopulta tekemään rauhan [[4. maaliskuuta]] 1191. Sopimuksen allekirjoittivat Rikhard, Tancredi ja Filip. Rauhansopimuksen pääkohdat olivat:

Huhtikuussa 1191 Rikhard pysähtyi [[Rodos|Rodoksen]] saarella välttääkseen myrskyisen sään. Hän kävi pelastamassa [[Navarro]]n [[Sancho VI|Sancho VI:n]] haaksirikkoutuneen seurueen -mukana oli myös hänen siskonsa [[Kypros|Kyproksen]] rannikolta.

[[6. toukokuuta]] 1191 Rikhardin laivasto saapui Kyproksen Lemesokseen (nykyinen [[Limassol]]) ja Rikhard valloitti kaupungin. Kun saaren despootti [[Isaak Komnenos]] saapui pysäyttämään ristiretkeläiset, hän havaitsi sen olevan liian myöhäistä ja vetäytyi Kolossiin. Rikhard kutsui Isaakin neuvottelemaan, mutta tämä rikkoi antamansa vieraanvaraisuuden valan ja alkoi vaatia Rikhardin poistumista. Rikhard määräsi ratsuväkensä seuraamaan häntä taisteluun Isaakin joukkoja vastaan Tremetusiassa. Muutamat saaren roomalais-katoliset seurasivat myös häntä, kuten saaren aateliset, jotka olivat tyytymättömiä Isaakin tyrannimaiseen seitsenvuotiseen valtakauteen. Vaikka Isaakin miehet taistelivat urhoollisesti, Rikhardin armeija oli pienempi muttasuurempi ja paremmin varustettu. Isaak jatkoi vastarintaa [[Pentadactylos|Pentadactyloksen]] linnoista käsin, mutta antautui [[Kantara]]n linnan piirityksen jälkeen. Rikhardista tuli näin Kyproksen uusi hallitsija ja hän sai saaresta tärkeän tukikohdan ristiretkeä varten. Kypros, toisin kuin [[Tyros]] ei ollut turkkilaisten välittömän uhan alla. Rikhard rosvosi saaren ja teloitti kaikki häntä vastustaneet. Hän ja suurin osa ristiretkeläisistä lähti Kyprokselta Pyhään maahan kesäkuun alussa. Saarta jäi hallinnoimaan Rikhard Carnville.

Rikhard oli pitänyt 2&nbsp;700 muslimia panttivankina saadakseen Saladinin täyttämään antautumisehdot. Filip ennen lähtöään oli uskonut omat vankinsa Konradille, mutta Rikhard pakotti tämän luovuttamaan vangit hänelle. Rikhard ei uskonut, että sotaretki hyötyisi vankijoukosta mukanaan ja niin kärsimättömänä ja hermostuksissaan määräsi kaikki vangit tapettaviksi.Akkoon ei ollut mahdollista jättää vankeja henkiin vaaraksi kaupungille.Saladin pelasi aikaa vangeilla-

Rikhardin sotataktiikat toivat ristiretkeläisille menestyksen Akkon piirityksessä ja sitä seuranneessa marssissa etelään. [[7. syyskuuta]] 1191 Rikhard löi Saladinin [[Arsufin taistelu]]ssa. Koska Ranskan kuningas oli poistunut vahvuudesta, Rikhard tajusi, että hänellä ei ollut toivoa pitää Jerusalemia hallussaan vaikka hän saisikin sen vallattua koska valtauksen jälkeen joukot olisivat lähteneet eurooppaan. Surullisena hän määräsi vetäytymisen ja vaikka oli vain muutaman kilometrin päässä kaupungista, hän ei halunnut luoda katsettaan kaupunkiin, koska hän oli luvannut katsella sitä vain valloitettuna. Muutamien vähäisempien Saladinin joukkoja vastaan käytyjen kahakoiden jälkeen Rikhard ja Saladin, molemmat tietoisina asemansa epävakaudesta, solmivat rauhan [[2. syyskuuta]] 1192. Siinä Jerusalem pysyi muslimeilla, mutta kristittyjen sallittiin tehdä kaupunkiin pyhiinvaellusmatkoja. Viimeisenä tekonaan Rikhard yritti vallata Egyptin, joka oli Saladinille tärkeä tarvikkeiden lähde, mutta hän epäonnistui. Lopulta Rikhardilta alkoi loppua aika - hän tiesi sekä Filipin että veljensä Juhanan juonittelevan häntä vastaan. Rikhard poistui Pyhältä maalta [[9. lokakuuta]] [[1192]].

Huono sää pakotti Rikhardin laivan rantautumaan [[Korfu]]un, Bysantin keisarin [[Isaak II Angelos|Isaak Angeloksen]] alueelle. Isaak oli vihainen Rikhardille tämän vallattua Kyproksen. Naamioituneena temppeliherraksi, Rikhard purjehti Korfusta neljän palvelijan kanssa merirosvolaivalla. Laiva haaksirikkoutui lähellä [[Aquileia]]a ja pakotti Rikhardin seurueineen vaaralliselle matkalle halki Keski-Euroopan. Matkallaan lankonsa Saksin Henrikin alueelle, Leopold V, Itävallan herttua vangitsi hänet vähän ennen joulua vain muutaman kilometrin päässä [[Määri]]n rajasta lähellä [[Wien]]iä. Leopold syytti Rikhardia serkkunsa Konradin murhauttamisesta. Rikhard seurueineen oli matkustanut naamioituneena pyhiinvaeltajiksi. Rikhard itse oli naamioitunut keittiöapulaiseksi, mutta tuli tunnistetuksi suuren ja arvokkaan sormuksensa vuoksi. Toisen tarinan mukaan hänet tunnistettiin, koska hän söi paistettua kanaa – aatelisille varattua herkkua- itse asiassa kanaa syötiin jos oltiin sairaita.. Pidettyään Rikhardia vangittuna [[Dürnstein]]issa herttua luovutti hänet [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] [[Henrik VI (Saksa)|Henrik VI:lle]]. Dürnsteinissa ollessaan hän kirjoitti laulun ''Ja nus hons pris'' tai ''Ja nuls om pres'' ranskan ja oksitaanin kielellä, ilmaisten tunteitaan jouduttuaan heitteillejätetyksi. Vaikka olosuhteet vankeudessa eivät olleet mahdottoman huonot, Rikhard oli turhautunut kun ei päässyt matkustamaan vapaasti. Hänen äitinsä kokosi väsymättä Henrik VI:n vaatimia 150&nbsp;000 markan lunnaita – summa oli kaksi kertaa Englannin kruunun vuosittainen tulo. Sekä papistoa että maallistoa verotettiin neljänneksellä näiden omaisuudesta, kirkkojen kulta- ja hopea-aarteita takavarikoitiin ja rahaa kerättiin "scutage" ja "carucage" (vero, joka tuli [[danegeld]]in jälkeen) -veroilla. Lopulta Rikhardin vapauttamiseksi maksettiin 100&nbsp;000 markkaa. Henrik torjui myös Juhanan ja Filipin tarjoaman 80&nbsp;000 markkaa, joka olisi maksettu keisarille, jos tämä olisi pitänyt Rikhardia vankina [[Mikkelinpäivä]]än 1194 saakka. Lopulta [[4. helmikuuta]] [[1194]] Rikhard vapautettiin.

Rikhardin poissa ollessa Juhana oli ollut lähellä kaapata kruunun Rikhardilta. Veljesten tavatessa Rikhard antoi Juhanalle anteeksi, kohdellen tätä kuin poikaa, jonka pahat neuvonantajat olivat johtaneet harhaan. Rikhard jopa nimesi Juhanan kruununperijäkseen. Juhanaa vastaan kääntymisen sijasta Rikhard alkoi taistelun entistä liittolaistaan ja läheistä ystäväänsä kuningasta Filipiä vastaan, Englannissa Rikhard viihtyi vain kaksi kuukautta.Huom Englabti oli vain yksi osa valtakuntaa ja Rikhard oli angeviini Akvitaniasta.