Ero sivun ”Aleksanteri Ahola-Valo” versioiden välillä

===Venäjän vallankumouksen todistajana 1917===

 

 

Ahola-Valo muutti pois kotoaan Viiritsasta 1916 ja aloitti itsellisen elämän Pietarissa. Hän joutui siten silminnäkijänä todistamaan monia historian tapahtumia. Hän ei varsinaisesti osallistunut tapahtumiin, koska [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] aika oli hänelle intohimoista Pietarin kirjastoissa opiskelun aikaa. Samanaikaisesti hän elätti itseään ja veljeään erilaisissa töissä nuohoojasta raitiovaununkuljettajaan ja konditoriamestariin.

Synnyinmaansa historian kannalta mielenkiintoisen episodin todistajaksi hän kertoo joutuneensa vuoden 1917 viimeisenä päivänä, jolloin oli ystävänsä luona [[Smolnan instituutti|Smolna]]ssa ja näki sattumalta miten ”pyttypäiset” miehet kävivät tapaamassa [[Lenin]]iä, joka hyvin koruttomasti ja nopeasti allekirjoitti jonkin asiakirjan Smolnan käytävällä. Vasta myöhemmin Suomessa Ahola-Valolle selvisi, että Lenin tuolloin allekirjoitti Suomen itsenäisyyden tunnustamisen.<ref> Samoin kertoo tapauksesta Enckell teoksessa: Vapaussodan kertomuksia osa 1 Sanatar 1934 s. 95–98</ref>

 

 

===Taiteilijana nuoressa Neuvostoliitossa===

Koko [[1920-luku|1920- luvun]] Ahola-Valo eli Neuvostoliitossa ilman minkäänlaista kosketusta Suomeen tai suomalaisiin. Hän oli varsin lähellä sitä laajaa [[modernismi]]n liikettä, jota kutsutaan [[Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde]]ksi. 1920-luvun alussa hän oli [[Vitebsk]]issä<ref>Sarje, Kimmo Siksi lehdessä 1/1992</ref> Taideteollisessa koulussa [[Juri Penin]] oppilaana. Koulussa olivat opettajina myös [[Marc Chagall]] ja [[Kazimir Malevitš]]. Vitebskissä hän tapasi myös aviopuolisonsa Helenan, jonka setä kuului ortodoksisen kirkon ylimpään päättävään elimeen [[Pyhä Synodi|Pyhään Synodiin]]. Suomalaisen nuohoojanpojan ja puolalaisen, nuoruudessaan tsaari [[Nikolai II]] hovitanssiaisiin osallistuneen ylhäisönaisen avioliitto ei kuitenkaan ajan mittaan toiminut.

 

 

Lapsuudestaan lähtien Ahola-Valo teki erilaisia rakennussuunnitelmia. Vain yksi niistä toteutui: ”Ihmiskunnan kärsimysten historian paviljonki", joka oli Ahola-Valon elämän suurisuuntaisin työ. Paviljonki rakennettiin Minskiin vuonna 1930 ja oli länsimaista [[Punainen Risti|Punaista Ristiä]] vastaavan järjestön tilaustyö. Paviljongin rakentamisessa Ahola-Valo kertoo käyttäneensä silloin vielä muuten tuntematonta [[elementtitekniikka]]a, ja rakennus valmistui nopeasti muutamassa kuukaudessa.

Paviljongin seinustaa kiersi neljä isoa freskoa, joita Ahola-Valon kanssa maalasivat Vitebskin taidekoulun oppilaat. Freskon esittivät ihmiskunnan kärsimysten historioita vuosisatojen takaa. Paviljongissa oli myös tietoja ajankohtaisesta ihmisoikeustilanteesta. Sen keskustassa vierailijat otti vastaan isokokoinen ”Aseistettu maailman tyranni”, jonka silmänä oleva valonheitin valaisi pitkälle paviljongin ulkopuolellekin. Paviljongin katolla oli näyttämö, jossa voitiin esittää myös balettia. Paviljonki oli Ahola-Valon ajatusten mukaan ”temppeli ihmiskunnan valistukseksi ja parannukseksi”.

 

===Pako Neuvostoliitosta===

 

 

Minskistä Ahola-Valo muutti [[Moskova]]an ja lopetti taiteellisen työskentelynsä.

{{sitaatti|Nämä työt on tehty ihmisen edistymisen hyväksi. Jos satun kuolemaan toivon, järkeistetyt välineet ja teoriakirjoitukset käytetään Suomen kansan hyväksi. Nämä ovat piilotettuina, koska vääräänjohdettu hallitus ohjaa elämäämme eikä luova henki pääse vapaasti toteutumaan.}}

 

 

[[Talvisota|Talvisodan]] puhjettua Ahola-Valo pidätettiin [[turvasäilö]]ön ja siirrettiin [[Tammisaaren pakkotyölaitos|Tammisaaren pakkotyölaitokseen]]. Häntä kuulusteltiin, mutta Ahola-Valo välttyi maanpetossyytteeltä. Hän kertoi vapautuneensa Tammisaaresta talvisodan päätyttyä nälkiintyneenä ja huonokuntoisena .

Hänen tutkimuskohteensa oli hän itse. Tutkimustensa tuloksena hän kehitti tärkeimmäksi elämäntyökseen ajatusrakennelman, jota kutsui [[AE-evohomologia]]ksi. Tällä käsitteellä hän viittasi ihmiseksi ([[homo]]) kehittymisen ([[evoluutio]]) tieteeseen. Hän suomensi AE-evohomologian ihmisen [[edistystiede|edistystieteeksi]]. Evohomologia-sanan edessä olevat kirjaimet A ja E viittaavat toiminnan eri ulottuvaisuusasteisiin. Ihmisen toiminnan Ahola-Valo jakoi eri toimintasuuntauksiin, joita hän kutsui toisuiksi. AE-evohomologian tärkein ja ensimmäinen toisu on EDUKO, itsekasvatus. Kaikkeen toimintaan liittyy AE-evohomologian kaksi peruskäsitettä: valmentuminen (Valme) ja aktiivinen toiminta (Akto).<ref>AE-evohomologiaa selvitetään muun muassa Suvannon kirjassa Viisas rakkaus Elpo 1994 ISBN 951-96676-1-X ja Suvannon artikkelissa Suvanto, Risto: Aleksanteri Ahola-Valo - viisaan rakkauden julistaja 2007 ISBN 978-952-5401-29-5) ja Visa Suonpään pro-gradu-tutkielmassa vuodelta 2001</ref>

 

 

AE-evohomologia on yksilölähtöinen järjestelmä, jolla ihminen voi itse ohjata omaa toimintaansa. Siihen kuuluu Ahola-Valon luoma [[graafinen käsitekieli]], joka koostuu noin 2&nbsp;800 erilaisesta merkistä, joita hän kutsui mnemoiksi.<ref>Esimerkki näistä merkeistä löytyy kirjasta Suvanto: Aleksanteri Ahola-Valo Elpo 1986 s. 33 ISBN 951-99766-8-X ja kuvasta: AE-evohomologian kartta</ref> Graafinen käsitekieli mahdollistaa nopean ja täsmällisen ajankäytön seurannan ja suunnittelun eli sen, mihin ihminen elämänaikansa käyttää ja miten hänen itselleen asettamien elämänpäämäärien toteuttaminen etenee. AE-evohomologia on monenlaisten kortistojen, järjestelmien ja vihkojen kokonaisuus. Ne muodostavat ihmisen itsekasvattamisen välineet, jotka Ahola-Valon mukaan kasvattajilta nykyisin puuttuvat. Ahola-Valon itsekasvatusoppi perustuu oman ajankäytön jatkuvaan seuraamiseen ja kaiken muistiinmerkitsemiseen. Ahola-Valon näkemyksen mukaan mainitunlainen kontrolli ja mekaaninen itsekuri luovat mahdollisuuden ihmisen moraaliseen kasvuun.<ref>Helsingin Sanomat 28.12.1993, Eero Ojanen, Vuosisadan mies</ref>