|
Gvyv
Å
== Elämänvaiheet ==
Halonen pyrki 1885 [[Jyväskylän seminaari]]in päämääränään kansakoulunopettajan tutkinto. Hänen pääsykokeittensa pistemäärä ei kuitenkään riittänyt opiskelupaikkaan<ref>Jyrki Lohi: Legenda, Pekka Halonen Jyväskylän seminaarissa. Pekka Halonen Ateneum 2008 (näyttelyjulkaisu)</ref>. Halonen siirtyi Helsinkiin. Siellä hän tunsi vain [[Josef Stenbäck]]in, arkkitehdin, joka oli antanut hänelle tunnustusta. Hänen luokseen Halonen ilmaantui yllättäen ilmoittaen aikovansa taiteilijaksi. Syksy meni taideopintoihin valmistautumisessa. Halonen teki töitä rakennuksilla ja teki koristemaalarin töitä kun niitä oli tarjolla. Hänen oli opiskeltava myös ruotsia, sillä Ateneumissa opetettiin ruotsiksi. Halonen valittiin kevätkaudeksi [[Taideyliopiston Kuvataideakatemia|Ateneumiin]], Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun<ref name="Säisä_95-96">Säisä s. 95–96.</ref>. Hän kirjoitti kotiin joutuvansa aamulta puoli kymmenestä iltaseitsemään maalaamaan "alastomia rotjakkeita". Keväällä Halonen sai kolmen muun oppilaan kanssa koulun hopeakynän palkinnoksi edistymisestä ja ahkeruudesta. Kesän Halonen työskenteli ahkerasti, mutta ansiot jäivät kuitenkin niin heikoiksi, että hän joutui syksyllä pyytämään kotikunnastaan [[Köyhäntodistus|köyhäintodistusta]] voidakseen jatkaa opiskeluaan Ateneumissa. Köyhäintodistus piti kirjoittaa ruotsiksi, "sillä suomalainen ei tahdo kelvata mihinkään"<ref name="Säisä_95-96" />.
Halonen opiskeli [[Kuvataideakatemia|Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa]] vuodesta [[1886]] vuoteen 1890. Hänen opettajinaan olivat [[Carl Jahn]] ja [[Fredrik Ahlstedt]], ja opiskelutovereina muun muassa [[Albert Gebhard]], [[Ellen Thesleff]] ja [[Väinö Blomstedt]].<ref name="tuusulan_nettisivut">{{Verkkoviite|Osoite= http://www.tuusula.fi/museot/halosenniemi/tekstisivu.tmpl?numero=469827584|Nimeke= Tuusulan kunta/Halosenniemi |Julkaisija=Tuusulan kunta|Luettu=15.06.2008}}</ref> Pekka Halonen oli 1888 avatun Ateneum-rakennuksen ensimmäisiä opiskelijoita.<ref name="KasTaidetta012008" />. Hän sai erinomaiset arvosanat ja oppilasstipendinä 200 markkaa. Kesän 1890 Halonen vietti kotonaan Lapinlahdella ja maalasi muun muassa työn ''Honkaniemi''. Hän opiskeli ranskaa ja otti sitä varten yksityistunteja<ref>Säisä s. 97</ref>.
Syksyllä 1890 Halonen lähti [[Pariisi]]in opiskelemaan [[Académie Julian]]issa. Hän palasi Lapinlahdelle keväällä 1891 ja maalasi Liponsaaressa läpimurtoteoksensa ''[[Niittomiehet]]''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.parkkinen.org/vaisalanmaki7.html | Nimeke = Niittomiehet | Tekijä = Pekka Halonen | Tiedostomuoto = | Selite = kuva teoksesta | Julkaisu = | Ajankohta = 1891 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 24.5.2011 | Kieli = }}</ref>, joka oli esillä syksyllä Suomen Taiteilijain ensimmäisessä näyttelyssä. ''Niittomiehissä'' mallina oli Antti-veli ja [[Väisälänmäki]] näkyy siinä taustalla.<ref>Säisä s. 98</ref> Halonen jatkoi talvella opintojaan Pariisissa ja palasi keväällä 1892 Suomeen, jolloin hän tutustui laivamatkalla tulevaan puolisoonsa [[Maija Halonen|Maija Mäkiseen]]. Maija Mäkisen isä oli Sortavalan seminaarin lehtori.<ref name="Säisä_100">Säisä s. 100.</ref>
Tutustuttuaan Maija Mäkiseen Halonen asui jonkin aikaa Myllykylässä, [[Sortavala]]n maalaiskunnassa veljensä Antin luona. Tytön vanhemmat pitivät kuitenkin Halosta pariisilaistyyppisenä keikarina, eivätkä katsoneet nuorten seurustelua hyvällä. Pekka Halonen sai porttikiellon ja muutti Ruskealaan. Siellä hän maalasi yhden merkittävimmistä töistään, ''Oijustien''. Halosen ensimmäinen talviaiheinen maalaus oli nimeltään ''Kaivopuistossa''. Keväällä 1893 hän lähti käymään Lapinlahdella ja lunta oli vielä toukokuun alussakin. Syntyi maalaus ''Tukkinuotiolla'', jossa mallina olivat Halosen isä ja pari muuta miestä. Halonen sai kuulla saaneensa 3000 markan valtion apurahan. Raha oli merkittävän suuri summa tuohon aikaan.<ref>Säisä s. 102–103.</ref>
Halonen oli ystävystynyt [[Eero Järnefelt]]in, joka oli häntä pari vuotta vanhempi ja [[Akseli Gallen-Kallela|Akseli Gallén]]in ja [[Emil Wikström]]in kanssa.
Vuonna 1893 Halonen matkusti ystävänsä [[Väinö Blomstedt]]in kanssa vielä kerran [[Pariisi]]in. He opiskelivat aluksi [[Académie Colarossi]]ssa, josta molemmat vaihtoivat pian [[Paul Gauguin]]in oppilaiksi. Gauguin oli palannut [[Tahiti]]lta ja asettanut esille 44 yleisöä häkellyttänyttä työtä. Halonen tutustui tuolloin [[symbolismi]]in ja [[syntetismi]]in, mutta pitäytyi kuitenkin omassa taiteessaan [[realismi]]n ihanteissa. Eniten Gauguin lienee vaikuttanut Halosen värienkäyttöön.<ref name="tuusulan_nettisivut" /> Suomessa [[Akseli Gallen-Kallela]] oli kiinnostunut [[karelianismi]]sta ja kehotti kirjeissä [[Louis Sparre]]n kanssa Halosta palaamaan Suomeen oman kansansa pariin. Pariisista käsin Halonen varasi Akkalansaaresta 300 markan hintaisen mökin maineen. Hän lähetti 200 markkaa käsirahana ja lupasi maksaa loput myöhemmin. Olosuhteet olivat kuitenkin hanketta vastaan. Hänen suhteensa kotipaikkakuntaansa Lapinlahteen muuttui paikkakunnan kirkkoon tekemänsä alttaritaululuonnoksen takia. Kotipaikkakunnan ihmiset eivät pitäneet häntä oikeana taiteilijana ja valtion myöntämä apurahakin herätti kateutta. Ihmisten asenne sai aikaan sen, ettei Halonen asettunut asumaan kotiseudulleen ja hän alkoi muutenkin ottaa etäisyyttä savolaisiin sukujuuriinsa.<ref name="Säisä_100"/> Halonen löysi syrjäisen Komoran talon Paltamon Kivesjärveltä. Siellä hän tutustui 17-vuotiaaseen Eino Leinoon, jonka kanssa hän oli ystävä siitä lähtien.<ref name="Säisä_112">Säisä s. 112</ref>
[[Tiedosto:Grave of Pekka Halonen H2905 Halosten hauta C.JPG|thumb|Pekka Halosen hauta Tuusulan kirkkomaalla.]]
''Oijustielle'' löytyi ostaja 600 markalla ja niin Pekka Halonen ja Maija Mäkinen vihittiin avioliittoon 2. tammikuuta 1895. Akkalansaaressa he asuivat vain pari viikkoa. Siellä Halonen maalasi taulun ''Neiet niemien nenässä'', jossa malleina oli Lyyti-sisar ja vaimo Maija. Halonen luovutti mökin vanhempiensa käyttöön. Nuori pari muutti Tuusulaan, mistä Halonen oli ostanut 1850 markalla Pitkäniemen. [[Halosenniemi]] suunniteltiin sekä kodiksi että [[ateljee]]ksi.<ref name="Säisä_112"/>
Ateljee valmistui Tuusulanjärven rannalle 1902 ja Halonen oli yksi [[Tuusulanjärven taiteilijayhteisö]]n jäsenistä.<ref name="KasTaidetta012008" /> Myöhemmin Halonen vietti kesiään myös Kuhmoisten Kivikosken vaaramaisemissa.<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Lukkarinen, Ville | Otsikko = Kuhmoisten Kivikoski - vesielementin kuvaukselliset mahdollisuudet | Ajankohta = 2008 | Julkaisu = Pekka Halonen | Sivut = 150-160| Julkaisupaikka = Helsinki |Julkaisija = Ateneumin taidemuseo | Tunniste = ISBN 978-951-53-3038-3}}</ref>
Halosen viimeinen suuri työ oli vuonna 1925 valmistunut seinämaalaus ''Tukinuitto'', jonka [[Valtioneuvosto]] tilasi [[Geneve]]en [[Kansainliitto|Kansainliiton]] kansainvälistä työtoimistoa varten. Samana vuonna Haloselle myönnettiin professorin arvo.<ref name="tuusulan_nettisivut" />
== Tunnettuja maalauksia ==
| 