Ero sivun ”Ensimmäinen sortokausi” versioiden välillä

'''Ensimmäinen sortokausi''' oli ajanjakso [[1899]]–[[1905]], jolloin [[Venäjän keisarikunta]] pyrki lujittamaan ja yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa [[Venäläistäminen|venäläistämis]]politiikkaa [[Suomen suuriruhtinaskunta]]a kohtaan. Sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 Helmikuun manifesti, jota pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta, jonka toimesta kerättiin [[Suuri adressi]], johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa, samoin syntyi Kulttuuriadressi, jonka allekirjoittajina oli mm. tunnettuja ulkomaalaisia tiedemiehiä ja lakimiehiä. Asevelvollisuusmanifestin ja uuden asevelvollisuuslain avulla lakkautettiin Suomen kansallinen sotaväki, suomalaisia kutsuttiin Venäjän armeijaan, tämän seurauksena kagaali järjesti kutsuntalakkoja. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov sai diktaattorin valtuudet, jonka jälkeen alkoivat toimenpiteet passiivista vastarintaa harjoittaneita ihmisiä vastaan, kuten vangitsemiset, karkotukset, viroista erottamiset ja sanomalehtien lakkauttamiset. Ensimmäinen sortokausi päättyi Bobrikovin murhaan ja Suurlakkoon.