Ero sivun ”AC/DC” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 39:
[[George Young]] sekä hänen kaksi nuorempaa veljeään, [[Malcolm Young|Malcolm]] ja [[Angus Young|Angus]] syntyivät kukin [[Glasgow]]’ssa, [[Skotlanti|Skotlannissa]], mutta vuonna 1963 veljekset muuttivat suurimmalti osin koko perheensä kanssa [[Australia]]an. Kolmesta veljeksestä George aloitti [[kitara]]nsoiton ensimmäisenä ja hän liittyi pian [[The Easybeats]]iin, josta muodostui yksi 1960-luvun menestyneimpiä [[yhtye]]itä Australiassa. Vuonna 1966 yhtyeestä tuli ensimmäinen [[Sydney]]n kaupungista lähtöisin oleva yhtye, joka onnistui saamaan kansainvälisen hitin kappaleen ”[[Friday on My Mind]]” saavutettua huikean paljon radiosoittoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20071230073123/http://www.albertmusic.com/history.htm | Nimeke=The History of Albert Music | Julkaisija=Albert Music | Ajankohta= | Viitattu=9.2.2013 | Kieli={{en}} }}</ref> Malcolm seurasi innokkaasti isoveljensä jalanjäljissä ja liittyi pian paikalliseen yhtyeeseen nimeltä Velvet Underground. Myös Youngin perheen vanhin poika Alex Young vaikutti lukuisissa yhtyeissä, mutta hän oli päättänyt jäädä Skotlantiin muun perheen muuttaessa Australiaan.
Malcolm ja Angus keksivät nimen AC/DC, kun heidän siskonsa oli huomannut [[ompelukone]]en takaosassa kyseisen
Perustettuaan AC/DC:n virallisesti vuoden 1973 marraskuussa Youngin veljesten lisäksi yhtyeeseen liittyivät basisti [[Larry Van Kriedt]], laulaja [[Dave Evans]] ja rumpali [[Colin Burgess]]. Australiassa monille yhtyeille [[roudari]]na toiminut Ray Arnold ja hänen ystävänsä Alan Kissack huomasivat yhtyeen potentiaalin välittömästi, ja he onnistuivat suostuttelemaan yhtyeelle esiintymisen Sydneyssa sijaitsevalle yökerholle uudenvuodenaattona. Yhtye soitti niin lujaa, että sai osakseen lukuisia valituksia, mutta esityksen nähnyt [[Gene Pierson]] jonka kanssa Arnold ja Kissack olivat keskustelleet, vaikuttui yhtyeen esiintymisestä niin että lupasi järjestää heille lisää esiintymisiä, joiden turvin yhtye voisi kehittään lavashow’taan.
Rivi 53:
Vuoden 1976 keväällä yhtye julkaisi ”uuden” studioalbuminsa, joka koostui sekä ''High Voltagen'' että ''T.N.T.:n'' kappaleista ja sai yhtyeen debyyttialbumin tavoin nimekseen ''[[High Voltage (vuoden 1976 albumi)|High Voltage]]''. Albumi oli ensimmäinen maailmanlaajuiseen levitykseen päätynyt AC/DC:n albumi, ja se on tähän päivään mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli kolme miljoonaa kappaletta. Yhtyeen seuraava, kokonaan uutta materiaalia sisältänyt albumi ''[[Dirty Deeds Done Dirt Cheap]]'' julkaistiin niin ikään vuonna 1976. Atlantic Recordsin julkaisema kansainvälinen versio erosi jossain määrin Australiassa ilmestyneestä versiosta, eikä albumia julkaistu Yhdysvalloissa lainkaan ennen vuotta 1981 jolloin yhtye oli suosionsa huipulla.
Vuoden 1977 ''[[Let There Be Rock (maailmanlaajuinen)|Let There Be Rockin]]'' nauhoittamisen jälkeen basisti Mark Evans riitaantui soolokitaristi Angus Youngin kanssa ja erosi yhtyeestä, mutta on myöhemmin väittänyt esimerkiksi omaelämäkerrassaan ''Dirt Deeds: My Life Inside/Outside of AC/DC'', että muut yhtyeen jäsenet erottivat hänet vaikka hän olisi riidoista huolimatta halunnut jatkaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.bazillionpoints.com/dirty-deeds-my-life-insideoutside-of-acdc-by-mark-evans/ | Nimeke=''Dirty Deeds: My Life Inside/Outside of AC/DC'' | Julkaisija=bazillionpoints.com | Ajankohta= | Viitattu=9.2.2013 | Kieli={{en}} }}</ref> Hänet korvasi yhtyeessä
=== Scottin kuolema ja Brian Johnsonin AC/DC (1979–1982) ===
Rivi 63:
AC/DC:n viimeinen nauhoitettu esiintyminen Bon Scottin kanssa oli [[Espanja]]n televisiossa vain viikkoa ennen Scottin kuolemaa. Taltiointi kyseisestä esiintymisestä on muun muassa yhtyeen DVD:llä ''Family Jewels'' ja epävirallisella DVD-julkaisulla ''Let There Be Rock''.
Scottin kuoltua yhtye harkitsi hetkellisesti jopa lopettamista, mutta Scottin vanhemmat ylipuhuivat yhtyeen muut jäsenet jatkamaan, sillä heidän mukaansa Scott olisi halunnut AC/DC:n jatkavan kaikesta huolimatta. Yhtye aloitti etsinnät Scottin korvaajan löytämiseksi, ja muun muassa [[Slade]]-yhtyeen [[Noddy Holder]] oli potentiaalinen vaihtoehto yhtyeen uudeksi laulajaksi. Angus Young kertoi myöhemmin Bonin
Välittömästi Johnsonin liittymisen jälkeen yhtye alkoi työstää seuraavaa albumiaan ''[[Back in Black]]ia'', jonka kappalemateriaalin kirjoittamisen yhtye oli aloittanut jo Bonin kanssa. ''Highway to Hellin'' tapaisesti Mutt Lange tuotti myös ''Back in Blackin'', joka ilmestyi vuonna 1980 ja muodostui lopulta yhtyeen menestyneimmäksi julkaisuksi. 42 miljoonan kappaleen myynnillään ''Back in Black'' on maailman toiseksi myydyin äänite, edellään vain [[Michael Jackson]]in ''[[Thriller]]''.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Record Breakers and Trivia: Best-Selling Albums of All Time - Global All-Time Top 20 Albums | Ajankohta= | Osoite=http://www.everyhit.co.uk/recordalb.html | Julkaisija=everyHit.com | Viitattu=19.2.2007 | Kieli={{en}} }}</ref> Albumi sisältää useita tunnettuja kappaleita, kuten ”[[Hell’s Bells]]”, ”[[Back in Black (kappale)|Back In Black]]”, ”[[You Shook Me All Night Long]]”, ”[[Rock And Roll Ain’t Noise Pollution]]” ja ”Shoot to Thrill”.
|