Ero sivun ”Deep Purple in Rock” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kappalemateriaali: viite |
|||
Rivi 177:
''Deep Purple in Rock'' oli välitön arvostelumenestys.<ref name="bloom 173-174"/> Myös yhtyeen jäsenet olivat tyytyväisiä albumiin.<ref name="bloom 164"/><ref name="charlesworth"/> [[Rumba]]n arvostelun mukaan se on ”suuri raskasrock-klassikko, jolla Gillanin ja Gloverin myötä bändi löysi uuden suunnan, oman ilmaisunsa ja identiteettinsä”.<ref>Rumba 7/2002 (Heino, s. 260).</ref> [[Allmusic]]-kriitikko Eduardo Rivadavia sanoo ''In Rockin'' osoittaneen, että Deep Purple oli lopettanut ”hölmöilyn”; hän kehuu sekä kappalemateriaalia että raskasta ja peräänantamatonta tyyliä, vaikka valitteleekin hienoista ylipituutta, ja antaa arvosanaksi neljä ja puoli tähteä viidestä.<ref name="allmusic"/>
Kriitikko Matthijs van der Lee kehuu yhtyeen jäsenten ammattitaitoa ja on sitä mieltä että jokainen saa albumilla tilaisuuden loistaa: ”''Deep Purple in Rock'' on hard rock -rajapyykki yhdeltä 1970-luvun lahjakkaimmista bändeistä, jokaisen rockista kiinnostuneen pitäisi omistaa se.” Albumi on hänestä yksi Deep Purplen parhaista ja hän antaakin sille 4,5 tähteä viidestä.<ref name="sputnik"/> [[BBC]]:n Sid Smith kehuu Gloverin ja Paicen ”vedenpitävää rytmiosastoa”, Blackmoren ”timantinkovaa riffittelyä”, Lordin ”klassisvaikutteista kosketinimprovisointia” ja Gillanin ”lasiasärkevää falsettia”. Hänen mukaansa albumin kansi kuvaa hyvin sen ”monumentaalista
Myös 1995 ilmestynyt 25-vuotisjuhlajulkaisu on saanut kehuja. Suomen Deep Purple -yhdistys ''Perfect Strangers of Finlandin'' kotisivuilla olevassa arvostelussa Veli Heinävaara summaa mielipiteensä: ”Kokonaisuutena levy on huima nuorten miesten energialataus josta haistoi vielä 60-luvun soundeja ja tunteen että tämä ei jää tähän ja eihän se jäänyt. Remasterointi on onnistunut nostamaan musiikin esiin pilaamatta soundeja. Turhaan tämä ei ole rock-klassikko.”<ref name="psof"/>
| |||