Ero sivun ”Luontaislääkintä” versioiden välillä

'''Luontaislääkintä''' tai '''luontaishoito'''<ref>[http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=luontaishoito&SearchWord=luontaisl%C3%A4%C3%A4kint%C3%A4&dic=1&page=results&UI=fi80&Opt=1 luontaishoito] Kielitoimistosanakirjassa</ref> tai '''luonnonlääkintä'''<ref>[http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=luonnonl%C3%A4%C3%A4kint%C3%A4&SearchWord=luonnonl%C3%A4%C3%A4kint%C3%A4&dic=1&page=results&UI=fi80&Opt=1 luonnonlääkintä] Kielitoimistosanakirjassa</ref> tarkoittaa ''Tietojätin'' mukaan luonnonmukaisten hoitojen käyttämistä, joiden ei tulisi häiritä elimistön normaalia toimintaa.<ref>''Tietojätti'', s. 489. Gummerus, Jyväskylä, 9.p. 2004.</ref> Luontaislääkinnän kannattajat käyttävät myös nimityksiä '''luontaislääketiede'''<ref>Esimerkiksi [http://www.kairon.fi/ Luontaislääketieteen instituutti Kairon]</ref> ja '''luonnonlääketiede'''<ref>Esimerkiksi [http://www.lkl.fi/ Luonnonlääketieteen keskusliitto LKL ry]</ref>. Luontaislääkinnässä on tavallisesti pyrkimyksenä tukea ja edistää elimistön omaa paranemiskykyä. Luontaislääkinnän lähestymistavassa pyritään koko ihmisyksilön huomioon ottamiseen,<ref>Stanway, Andrew (toim.): ”Luontaiskotilääkäri”, s. 16–17. WSOY, Helsinki 1990. (Alkuteos ''The Natural Family Doctor''. London 1987.)</ref> millä tarkoitetaan yleensä sitä, että ihminen nähdään fyysisen kehon, mielen ja hengen kokonaisuudeksi, ja hoitojen on tarkoitus vaikuttaa näihin kaikkiin puoliin.<ref>Saarinen, Saana: "Hoitojen jäsentely", s. 150–151. Teoksessa Saarinen, Saana (toim.): ”Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa”. Edita, Helsinki 1998, s. 148–156.</ref> Luontaislääkinnän muotoja ovat esimerkiksi [[fytoterapia]] eli kasvilääkintä, [[luontaishoito-oppi]] (keskieurooppalainen), [[naturopatia]],