|
Aavikoilla elää myös ihmisiä; perinteisesti aavikoiden kansat ovat olleet [[nomadit|nomadeja]], kuten [[beduiinit]]. Autiomailta saa monia mineraaleja, ja etenkin kuivien alueiden [[maaöljy]]varat ovat merkittävät. Ihmisen toiminta varsinkin aavikoiden reuna-alueilla vaikuttaa [[aavikoituminen|aavikoitumiseen]] eli maan laadun heikentymiseen.
== MääritelmäMääritelm ==
[[Tiedosto:Trockenklimate.png|thumb|Maapallon kuivat ilmastot. {{Seloste|#ffcc00|Aavikkoilmasto}}
{{Seloste|#c69e00|[[Savanni|Savanni-ilmasto]]}}
{{Seloste|#eaeaff|[[Jäätikkö]]ilmasto}}]]
[[Tiedosto:Drought.jpg|thumb|Kuivaa maata [[Sonoran aavikko|Sonoran aavikolla]].]]
astuessa suurimmat kivet kerrostuvat ensin, ja hienojakoisempi aines levittäytyy aavikkotasangolle viuhkamaisena [[alluviaalikeila]]na.<ref>Harris, s. 46–47.</ref>
[[Tiedosto:ValleLuna-002.jpg|thumb|[[Atacama]], [[Chile]].]]
Aavikot voidaan määritellä muutamalla eri tavalla. Tunnetusti keskeisin määritelmä on kuivuus.<ref name="biome">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.unep.org/geo/gdoutlook/016.asp | Nimeke = Ezcurra: The Desert Biome: A Global Perspective | Viitattu = 11.12.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Yhden jaottelun teki yhdysvaltalainen maantieteilijä [[Peveril Meigs]] vuonna 1953: aavikoita ovat alueet, joilla sataa vettä alle 250 millimetriä vuodessa. Sen sijaan alueet, joilla sataa 250–500 millimetriä vuodessa ovat [[aro]]ja, joten aavikon ja aron välinen [[kuivuusraja]] on 250 millimetriä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://pubs.usgs.gov/gip/deserts/what/ | Nimeke = What Is a Desert? | Tekijä = Walker A. S. | Julkaisu = Deserts: Geology and Resources | Ajankohta = 18.12.2001 | Julkaisija = U.S. Geological Survey | Viitattu = 28.10.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Ilmaston kuivuutta voi mitata myös [[kuivuusindeksi]]llä, joka on vuotuisen sademäärän (P) ja potentiaalisen [[kokonaishaihdunta|kokonaishaihdunnan]] (PET) suhde (P/PET). Seutu lasketaan kuivaksi, jos suhdeluku on alle 0,20. Hyperaridien eli erittäin kuivien aavikoiden suhde on alle 0,05. Sademäärää mitataan säähavaintoasemilla, ja kokonaishaihdunta lasketaan asemien muista mittauksista [[C. W. Thornthwaite]]n kehittämän kaavan mukaan.<ref name="biome"/>
Aavikko voidaan nähdä myös [[kasvillisuusvyöhyke|kasvillisuusvyöhykkeenä]], ja kasvillisuus voi määrittää aavikkoa kahdella eri tavalla. [[Ekosysteemi|Aavikkoekosysteemiksi]] voidaan laskea ympäristöt, joissa kasvaa erityisiä kuivakkokasveja tai sitten yleisiä kasvilajeja, jotka ovat sopeutuneet jollakin tavalla kuivaan ympäristöön. Vaihtoehtoisesti aavikko voidaan määritellä satelliittikuvien perusteella maanpeittoindeksi [[NDVI|NDVI:n]] mukaan. Aavikoiden kasvillisuuspeite on äärimmäisen pieni.<ref name="biome"/>
Eri määritelmien mukaiset aavikkoalueet ovat melko samat ja niiden karttakuvat ovat lähes päällekkäiset. Näiden määritelmien perusteella [[biomi|aavikkobiomi]] muodostuu maantieteellisistä alueista, joissa on äärimmäisen kuivaa, joiden maaperä on paljasta ja joilla elää erityisen kuivissa olosuhteissa selviytymään sopeutuneita eliöitä.<ref name="biome"/>
== Maantiede ==
Aavikoita esiintyy ainakin viidellä mantereella seitsemästä. [[Kylmyysaavikko|Kylmyysaavikoita]] ja [[Etelämanner|Etelämantereen]] laajoja jääkenttiä ei yleensä pidetä samaan luokkaan kuuluvina kuin varsinaisia aavikoita, vaikka ne ovatkin vähäsateisia.<ref name="oxfam">{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20081017132559/http://www.oxfam.org.uk/coolplanet/ontheline/explore/nature/deserts/geograph.htm | Nimeke = Deserts - Geography | Julkaisu = Cool Planet | Julkaisija = Oxfam | Selite = Internet Archive | Viitattu = 18.11.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Euroopan ainoaksi todelliseksi aavikoksi sanotaan joskus [[Espanja]]ssa sijaitsevaa [[Tabernasin aavikko]]a.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.itc.nl/library/Papers_2003/msc/ereg/gobena.pdf | Nimeke = Soil Erosion Assessment Using Remotely Sensed Data and Ancillary Data in the Desert Of Tabernas, Southeast Spain | Tekijä = Gobena, Yared Jillo | Tiedostomuoto = pdf | Ajankohta = 2003 | Viitattu = 30.11.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Pohjois-Amerikassa aavikoita on mantereen lounaisosassa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] ja [[Meksiko]]ssa. [[Sonoran aavikko|Sonoran]] ja [[Chihuahuan aavikko|Chihuahuan aavikot]] ulottuvat molempiin valtioihin. [[Great Basin]] peittää [[Utah]]in ja [[Nevada]]n osavaltiot lähes kokonaan. Lisäksi [[Arizona]]n ja [[Kalifornia]]n alueilla ovat [[Mojaven aavikko|Mojaven]] ja [[Coloradon aavikko|Coloradon aavikot]]. Etelä-Amerikassa [[Andit|Andien]] ja [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] välissä sijaitsevat [[Peru]]n [[Sechuran aavikko]] ja [[Chile]]n [[Atacama]]. Perun ja [[Bolivia]]n alueilla on myös [[Altiplano]]n ylätasangolla autiomaita, jotka ovat tunnettuja suolatasangoistaan. [[Argentiina]]n [[Patagonia]]ssakin on laajoja kuivia alueita.<ref name="oxfam"/>
Pohjois-Afrikkaa peittää [[Sahara]]n aavikko, joka ulottuu [[Atlantti|Atlantilta]] [[Punainenmeri|Punaisellemerelle]] noin 9 000 000 neliökilometrin alueelle. Mantereen itärannikolla [[Kenia]]ssa, [[Sudan]]issa, [[Etiopia]]ssa, [[Eritrea]]ssa ja [[Somalia]]ssa sijaitsevat muun muassa [[Danakilin aavikko|Danakilin]], [[Nubian aavikko|Nubian]] ja [[Chalbin aavikot]]. Eteläisessä Afrikassa suuret alueet [[Namibia]]sta, [[Botswana]]sta ja [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikasta]] kuuluvat [[Namib]]iin ja [[Kalahari]]in.<ref name="oxfam"/> Kalaharia ei kuitenkaan aina pidetä todellisena aavikkona, sillä sen koillisosassa sataa yli puolet enemmän kuin perinteisen aavikon määrittelyn mukaan.<ref>Harris, s. 36.</ref>
[[Arabian niemimaan aavikot]] peittävät [[Arabian niemimaa]]n melkein kokonaan, ja [[Saudi-Arabia]] kuuluu lähes kokonaan aavikkoalueelle. Aavikko yhdistyy pohjoisessa [[Syyrian aavikko]]on.<ref>Harris, s. 39.</ref> [[Keski-Aasia]]ssa sijaitsevat [[Karakum]] [[Turkmenistan]]issa ja [[Kyzylkum]] [[Uzbekistan]]issa ja [[Kazakstan]]issa,<ref>Harris, s. 62.</ref> ja [[Kiina|Länsi-Kiinassa]] [[Tarimin allas|Tarimin altaassa]] vuoristojen keskellä on [[Taklimakan]]in aavikko.<ref>Harris, s. 68.</ref> Kiinan ja [[Mongolia]]n alueella sijaitsee [[Gobi]], jonka reunamilla on pienempiä alueita, jotka lasketaan yleensä omiksi aavikoikseen.<ref>Harris, s. 72.</ref> Lisäksi [[Iran]]issa, [[Pakistan]]issa ja [[Intia]]ssa on aavikoita, kuten [[Thar]] Intian ja Pakistanin rajalla.<ref name="oxfam"/>
[[Australia]]n mantereen keskiosassa on useita aavikoita. Merkittävimmät ovat [[Simpsonin aavikko|Simpsonin]], [[Tanamin aavikko|Tanamin]] ja [[Gibsonin aavikko|Gibsonin aavikot]], sekä [[Iso Victorian aavikko]] ja [[Iso Hiekka-aavikko]].<ref name="oxfam"/>
== Muodostuminen ==
=== Nykyisten aavikoiden synty ===
[[Tiedosto:Nebraska Sandhills NE97 Hooker County 1.JPG|thumb|[[Nebraska]]n [[Sand Hills (Nebraska)|Sand Hillsin]] [[muinaisaavikko|muinaisaavikon]] [[dyyni]]t ovat nykyään kasvillisuuden peitossa.]]
Kuivuutta on ollut Maassa jo varhain, [[prekambri]]kaudelta asti. Varhaisimpia todisteita laajalle levinneestä kuivasta ympäristöstä on löytynyt [[Kanada]]n [[Luoteisterritoriot|Luoteisterritorioista]] 1,8 miljardia vuotta vanhoista dyynisedimenteistä.<ref name="laity9">Laity, s. 9.</ref>
Nykyiset aavikot ovat geologisesti melko nuoria, sillä ne ovat käytännössä syntyneet viimeisen 65 miljoonan vuoden aikana, [[Kenotsooinen maailmankausi|kenotsooisella maailmankaudella]].<ref name="britannica"/> Atacama ja Namib ovat kuitenkin vanhempia: edellinen muodostui jo 120 miljoonaa vuotta sitten ja jälkimmäinen 80 miljoonaa vuotta sitten. Pääosa aavikoista muodostui [[Tertiäärikausi|tertiäärikaudella]], ja nykyiset kuivuusalueet olivat jo syntyneet noin kolme miljoonaa vuotta sitten, kun mantereetkin olivat jo päätyneet nykyisille paikoilleen.<ref name="laity9"/>
Aavikot ovat kuitenkin muuttuneet vielä nykyisen [[Kvartäärikausi|kvartäärikaudenkin]] aikana: ne ovat kokeneet kuivempia ja kosteampia jaksoja sekä laajentuneet ja supistuneet. Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa kuivat alueet olivat laajimmillaan [[Viime jääkauden huippukohta|viime jääkauden huippukohdan]] aikaan, noin 21 000–18 000 vuotta sitten. Samaan aikaan Pohjois-Amerikassa aavikoilla sen sijaan oli kylmempää ja kosteampaa. [[Laurentidin jäätikkö]] peitti tuolloin [[Kanada]]n ja Yhdysvaltain koillisosan, ja sen vaikutuksesta mantereen lounaisosien aavikoille virtasi kosteampaa ilmaa ja sinne muodostui myös satoja järviä.<ref>Laity, s. 10.</ref>
Jäätiköiden sulaessa aavikot siirtyivät nykyisille paikoilleen, pohjoisella pallonpuoliskolla pohjoiseen. Samalla monet lauhkeaan ympäristöön tottuneet eliöt joutuivat muuttamaan aavikoiden tieltä. Monille aavikoiden keskellä oleville vuoristoseuduille on kuitenkin jäänyt lajeja, jotka ovat siirtyneet vain vuoristossa korkeammalle. Ne ovat usein jääneet eristyksiin keskelle aavikkotasankoja, ja näin vuoristoihin on jäänyt omaperäinen eliöstö. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Pohjois-Amerikan aavikoiden keskellä olevat vuoristot, Saharan [[Ahaggar]], [[Tassili n’Ajjer]] ja [[Tibestivuoristo]] sekä Arabian niemimaan [[Asirvuoristo]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.unep.org/geo/gdoutlook/026.asp| Nimeke = Ezcurra: Mountain Sky-Islands and Climates of the Past| Viitattu = 17.9.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>
=== Muodostumiseen vaikuttavat tekijät ===
[[Tiedosto:Planetaarinen tuulijarjestelma1.PNG|thumb|[[Ilmakehän kiertoliike|Ilmakehän kiertoliikkeen]] seurauksena [[hepoasteet|hepoasteille]] syntyy kuiva ja kuuma sää, mikä aiheuttaa aavikoita.]]
Suurin osa maailman aavikoista sijaitsee noin 25–30 astetta [[päiväntasaaja]]n etelä- ja pohjoispuolella,<ref name="harris17">Harris, s. 17.</ref> mikä johtuu [[Ilmakehän kiertoliike|ilmakehän kiertoliikkeestä]]. Päiväntasaajalla auringonsäteet ovat lämpimimmillään, minkä seurauksena ilmamassat lämpiävät, nousevat ylöspäin ja kulkeutuvat sekä pohjoiseen että etelään.<ref>Harris, s. 16.</ref> Päiväntasaajalla aurinko lämmittää merivettäkin, minkä takia päiväntasaajalla syntynyt ilmamassa on myös kosteata. Kun ilma viilenee matkalla pohjoiseen ja etelään, pilvien vesihöyry tiivistyy ja sataa alas noin 10° pohjoiseen ja 5–10° etelään päiväntasaajasta. Sen jälkeen lähes täysin kuivat ilmamassat liikkuvat vielä eteenpäin. Noin 25° kohdalla ne viilenevät ja laskeutuvat lähemmäksi maanpintaa, jolloin ilmanpaine kasvaa ja tämän seurauksena myös kuiva ilma lämpiää uudelleen ja aiheuttaa suurimman osan maailman aavikoista.<ref name="harris17" /> Tällaisia aavikoita ovat esimerkiksi Sahara, Arabian niemimaan aavikot, Atacama, Kalahari ja suuri osa Australian aavikoista.<ref>Harris, s. 18.</ref>
[[Tiedosto:Taklimakanm.jpg|thumb|left|[[Taklimakan]]in aavikko satelliittikuvassa. Tasankoaluetta ympäröivät vuoristot joka suunnasta.]]
Toinen aavikoiden syntytapa johtuu vuoristoista. Kun mereltä tuleva kostea ilmamassa törmää vuoristoon, se joutuu nousemaan ylöspäin. Samalla ilman vesihöyry viilenee, tiivistyy ja muuttuu pilviksi, jotka nousevat edelleen, viilenevät ja satavat kosteutensa alas.<ref>Jennings, s. 25.</ref> Näin vuoriston tuulenpuoleinen rinne saa runsaasti sadetta, eikä pilvissä ole enää juurikaan kosteutta, kun ne laskeutuvat vuoriston suojanpuoleista rinnettä alas. Vuoriston taakse syntyy näin kuiva alue, jossa ei myöskään ole yhtä pilvistä kuin tuulenpuoleisella rinteellä. Vuorten takana ilmakin kuumenee enemmän, kun pilvet eivät estä auringonsäteiden pääsyä maanpinnalle.<ref>Harris, s. 18–19.</ref> Tällaisia aavikoita ovat esimerkiksi Mojave ja Patagonian aavikot.<ref>Harris, s. 19.</ref>
Kolmanteen aavikkotyyppiin kuuluvat manneraavikot, jotka syntyvät kauas merestä. Mereltä tulevat ilmamassat menettävät hiljalleen kosteuttaan mantereen yllä, elleivät ne ylitä laajaa vesistöä, joka voisi täydentää ilman kosteutta. Etenkin keskellä laajaa [[Aasia]]n mannerta esiintyy manneraavikoita, sillä ilmamassat eivät tuo mereltä tarpeeksi kosteutta.<ref>Harris, s. 20.</ref> Aasian aavikoiden syntyyn vaikuttavat mantereisuuden lisäksi myös vuoristot. Taklimakanin aavikkoa ympäröivät [[Himalaja]], [[Hindukuš]] ja [[Tienšan]].<ref name="harris21">Harris, s. 21.</ref> Neljäs aavikoiden syntyyn vaikuttava tekijä ovat kylmät [[merivirta|merivirrat]], jotka aiheuttavat rannikkoaavikoita mantereiden länsirannikoille. Vallitsevat tuuliolosuhteet mantereiden länsirannikoilla puhaltavat lämpimät merivirrat ulkomerelle, minkä seurauksena merenpohjasta nousee kylmää vettä pintaan. Tämä heikentää rannikkoilman kykyä sitoa kosteutta.<ref>Robinson, s. 193.</ref>
Aavikoiden syntyyn saattavat vaikuttaa useat tekijät. Esimerkiksi Australian mantereen aavikoihin vaikuttaa kolme tekijää: Australia sijaitsee sopivalla etäisyydellä päiväntasaajasta, itärannikon vuoristo estää kostean ilman pääsyn sisämaahan ja lisäksi Gibsonin ja Simpsonin aavikot sijaitsevat yli tuhannen kilometrin päässä rannikosta.<ref name="harris21"/>
== Ilmasto ==
=== Aavikoiden ilmasto ===
[[Tiedosto:Rain in the Wah Wah Valley.jpg|thumb|Sadekuuro aavikolla.]]
[[Tiedosto:Sandstorm_in_Al_Asad,_Iraq.jpg|thumb|[[Hiekkamyrsky]] iskemässä armeijan tukikohtaan [[Irak]]issa.]]
Aavikoilla sataa yleensä vähintään pari kertaa vuodessa, ja normaalisti sadepäiviä on noin 15–20. Paikoin vettä voi sataa todella runsaastikin pienillä alueilla, mutta tällaiset [[konvektiosolu]]t ovat kuitenkin paikallisia. Vain aavikoiden reuna-alueilla esiintyy laajamittaisia [[säärintama|saderintamia]]. Lähellä päiväntasaajaa suurimmat sateet tulevat kesällä ja lauhkealla vyöhykkeelle talvella.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/158992/desert | Nimeke = desert | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 2008 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica Online | Viitattu = 28.10.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Sademäärä vaihtelee suuresti alueittain. Paikoin esimerkiksi Saharassa ja Etelä-Amerikan rannikkoaavikoilla on mitattu yli 10 vuoden sateettomia jaksoja. Sonoran, Mojaven ja Arabian aavikoiden sisäosissa sataa keskimäärin alle 20 millimetriä vuodessa, kun taas Chihuahuan aavikolla ja Great Basinissa vuoden sademäärä alittaa vain harvoin 200 millimetrin rajan.<ref>Nicholson, s. 327.</ref> Kosteutta aavikoille tuovat myös [[sumu]], jota esiintyy rannikkoaavikoilla, ja [[Kaste (sääilmiö)|kaste]].<ref name="britannica"/> Aavikoilla kuivuutta lisää se, että kokonaishaihdunta on suuri. Vettä häviää [[haihdunta|haihtumalla]] maasta ja [[transpiraatio]]lla kasvien kautta.<ref>Moore, David, s. 169.</ref> [[Köppenin ilmastoluokitus|Köppenin ilmastoluokituksessa]] aavikot ovat tyyppiä BW.
Kuumat aavikot ovat päivällä hyvin kuumia ja yöllä viileitä tai kylmiä. Päivisin lämpötila saattaa olla noin 40 °C:ssa, ja korkein mitattu lämpötila on 58 °C [[Libya]]ssa. Saharassa on myös mitattu päivällä maanpinnan lämpötilaksi 78 °C. Lämpöenergia katoaa kuitenkin nopeasti yöllä pilvettömälle taivaalle, ja öisin lämpötila on aavikoilla usein jopa pakkasrajan alapuolella. Vuoden keskilämpötila on 20–25 °C.<ref name="britannica"/> Lauhkean vyöhykkeen mantereisille aavikoille on tyypillistä voimakas vuodenaikojen välinen vaihtelu. Talvisin päivälläkin on viileä ja talven keskilämpötila on –2–4 °C, mutta kesällä lämpötila on vastaava kuin kuumillakin aavikoilla. Talvisin myös lumisateet ovat mahdollisia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ucmp.berkeley.edu/exhibits/biomes/deserts.php | Nimeke = The desert biome | Julkaisija = University of California Museum of Paleontology | Viitattu = 28.10.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Koska aavikoilla ei ole kasvillisuutta hajottamassa pintatuulta, tuulennopeus on keskimääräistä korkeampi. Iltapäivisin tasainen myrskytuuli voi puhaltaa jopa tunteja, mutta öisin on usein tyyntä. Aavikkotuulet ovat usein kuumia ja kuivia, ja ne puhaltavat aavikoilta kosteammille seuduille. Aavikon olosuhteet voivat synnyttää myös voimakasta ja pyörteistä tuulta, joka nostaa helposti kevyttä maa-ainesta ilmaan. Näin muodostuvat esimerkiksi [[dyyni]]t. Kovat tuulet synnyttävät myös [[hiekkamyrsky]]jä sekä pienempiä ja lyhytikäisempiä [[pölypyörre|pölypyörteitä]]. Raskas hiekka ei yleensä pysy ilmassa kovin kauan, mutta kevytrakenteinen pöly saattaa värjätä pilviä punaisiksi viiden kilometrin korkeudessa. Hiekkamyrskyn vaikutukset voivat olla radikaalit, sillä muutamassa minuutissa kirkas auringonpaiste saattaa muuttua punaruskeaksi sumuksi ja lämpötila laskea jopa 15 astetta.<ref>Nicholson, s. 331.</ref>
=== Globaalin ilmaston vaikutus ===
Aavikoiden [[Sadanta|sadannan]] vuotuiseen vaihteluun vaikuttaa erityisesti niin sanottu eteläinen värähtely: [[El Niño]] ja [[La Niña]]. Ilmiö toistuu noin 3–7 vuoden välein, kun ensin El Niño alkaa vaikuttaa [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] ilmastoon. Sen seurauksena Etelä- ja Pohjois-Amerikan rannikon vedet lämpenevät, mikä puolestaan lisää talvisateiden määrää rannikoilla. Muutaman kuukauden kuluttua El Niño alkaa heiketä ja La Niña voimistua. Sen vaikutus rannikkoekosysteemeihin on päinvastainen. Sykli vaikuttaa myös rannikkoaavikoihin, kuten Atacamaan, [[Baja Californian aavikko]]on, [[Namib]]iin ja Länsi-Australiaan. El Niñon aikaan ne saavat normaalia enemmän sateita. Manneraavikoilla, erityisesti Australian sisäosissa ja Tharissa, sateet vähenevät.<ref name="global">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.unep.org/geo/gdoutlook/045.asp| Nimeke = Ezcurra: Deserts and Global Climate| Viitattu = 10.9.2011| Kieli = {{en}}}}</ref>
[[Ilmastonmuutos]] on jo vaikuttanut monien aavikoiden ilmastoon. Aavikoiden keskilämpötila nousi vuosien 1976–2000 välillä 0,5–2,0 astetta – enemmän kuin maailmanlaajuinen keskiarvonousu, 0,45 astetta. Koska korkeilla leveysasteilla sademäärien on oletettu lisääntyvän, niin vastaavasti [[Subtrooppinen vyöhyke|subtrooppisen vyöhykkeen]] sadannan on arvioitu vähenevän. Monien subtrooppisten aavikoiden sademäärät vähenivätkin 1900-luvun viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Vaikka joidenkin aavikoiden sadannan oletetaankin kasvavan, vain harvan aavikon kuivuus vähenee, sillä lämpimämmässä ympäristössä myös kokonaishaihdunnan määrä kasvaa. Ilmastonmuutoksen on arvioitu vähentävän kasvillisuutta suurimassa osassa aavikoita, koska kokonaishaihdunta lisääntyy, kosteus vähenee ja kuivuusjaksot pitkittyvät.<ref name="global"/>
=== Aavikoiden vaikutus muihin ympäristöihin ===
Aavikot vaikuttavat yllättäen muihin ilmastoihin niitä viilentävästi. Tämä johtuu siitä, että aavikon [[albedo]], heijastuskyky, on suuri. Aavikot heijastavat [[Auringon säteily|auringonsäteilystä]] 20–35 prosenttia takaisin avaruuteen, kun esimerkiksi savannit heijastavat siitä 15 prosenttia ja [[sademetsä]]t vain 5 prosenttia. Koska aavikoilla ei ole paljoakaan vettä, [[aurinkoenergia]]a ei kulu veden haihduttamiseen, vaan heijastumisen jälkeen jääneet säteet lämmittivät suoraan maanpintaa. Aavikoiden pinnan lämpö säteilee kuivassa ilmassa suoraan ylöspäin. Ilma kuitenkin viilenee nopeasti ylöspäin mentäessä, ja näin aavikot viilentävät niiden yläpuolella olevaa [[troposfääri]]ä. Sieltä viileä ilmamassa liikkuu tuulten mukana muualle viilentäen varsinkin aavikoiden reunaympäristöjä.<ref name="global"/>
== Ympäristö ==
=== Maisematyypit ===
Yleinen mielikuva aavikosta on hiekkatasanko. Kuitenkin vain viidennes kaikkien aavikkojen pinta-alasta on varsinaista [[hiekka-aavikko]]a (''erg''). Jopa puolet aavikoista voidaan luokitella [[sora-aavikko|sora-aavikoiksi]] (''reg''). Niitä peittää pääasiassa 4–64 millimetriä halkaisijaltaan oleva [[sora]], mutta myös suurempia, 64–265 millimetrin kiviä esiintyy. Kolmas maisematyyppi on [[kallioaavikko]] (''hamada''), jota peittää suuremmat lohkareet ja paljas kallioperä.<ref name="laity8">Laity, s. 8.</ref>
Australian [[Iso Hiekka-aavikko]] ja Afrikan [[Namib]] koostuvat lähes kokonaan ergistä, ja Pohjois-Amerikan aavikoillakin hiekka-aavikoiden osuus on vain 5 prosenttia. Saharassa ja Arabian aavikoilla on myös runsaasti sora-aavikoita, ja Saharassa hiekka- ja sora-aavikoita on suurin piirtein yhtä laajalla alueella. Kallioaavikoita on erityisesti ylätasangoilla, ja ne ovat vallitsevia Aasiassa.<ref name="laity8"/><ref>Harris, s. 44.</ref>
=== Pinnanmuodot ===
[[Tiedosto:Gigantic Alluvial Fan Being Uplift by New Fault.jpg|thumb|Veden kasaama [[alluviaalikeila]] [[Kuolemanlaakso]]ssa.]]
Aavikoilla on vain vähän kasvillisuutta, joten pinnanmuodot ovat usein selvästi näkyvissä, kuten korkeilla vuorilla ja polaarialueilla. Aavikot ovat samasta syystä myös alttiita [[eroosio]]lle. Tuulieroosio vaikuttaa aavikoilla enemmän kuin missään muualla maapallolla, ja harvoin satava vesi saattaa aiheuttaa todella nopeaa vesieroosiota.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.unep.org/geo/gdoutlook/021.asp | Nimeke = Ezcurra: Desert Landforms| Viitattu = 11.12.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Vesi sekä erodoi että kasaa maata. Vuoristoja reunustavilla aavikoilla voi nähdä hyvin veden vaikutukset: vesi virtaa voimakkaasti ja muodostaa syviä, jyrkkäreunaisia ja kapeita [[kanjoni|kanjoneita]]. Uoman levetessä ja virran hidastuessa suurimmat kivet kerrostuvat ensin, ja hienojakoisempi aines levittäytyy aavikkotasangolle viuhkamaisena [[alluviaalikeila]]na.<ref>Harris, s. 46–47.</ref>
[[Tiedosto:Star-dune.jpg|thumb|left|Tähtidyyni]]
Jokien tapaan myös suurin osa autiomaiden järvistä on vain väliaikaisia. Järviä syntyy laaksoihin, syvänteisiin ja muihin painaumiin. Aavikon järvet ovat jatkuvassa kiertokulussa: sadekautena ne täyttyvät vedellä mutta kuivuvat nopeasti ja jättävät jälkeensä [[aavikkojärvi|aavikkojärven]], [[suolajärvi|suolajärven]] tai [[suolapannu]]n. [[Botswana]]ssa Kalaharin aavikolla sijaitsee maailman suurin suola-aavikko [[Makarikari]], joka on pinta-alaltaan lähes 40 000 neliökilometriä. Se on jäänne muinaisesta [[Makgadikgadijärvi|Makgadikgadijärvestä]], joka oli noin kolme miljoonaa vuotta sitten Afrikan suurimpia järviä.<ref>Harris, s. 48.</ref>
Aavikoille saattaa muodostua myös kosteita alueita, joita kutsutaan keitaiksi. Niitä muodostuu paikkoihin, joissa vettä johtava kerrostuma ulottuu maan pinnalle asti. Vesi voi kulkeutua keitaille pitkien matkojen päästä. Aavikoiden alla saattaa olla jopajop miljardienlol litrojencomo pohjavesivarastot,estan jotkaja ovat kerääntyneet sinne vuoristoissa imeytyvän sadeveden mukana. Keitaissa pohjavesi muodostaa alueita, jotka pystyvät ylläpitämään runsasta kasvillisuutta keskellä aavikkoa.<ref>Harris, s. 51.</ref>
== Luonto ==
=== Kasvillisuus ===
Aavikoitumisella tarkoitetaan sitä, että maan laatu heikkenee kuivilla alueilla joko luonnollisen ilmastonvaihtelun tai ihmisen toiminnan seurauksena. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta varsinaisesti aavikoiden leviämistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/159114/desertification | Nimeke = Desertification | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Tekijä = Pimm, Stuart L. | Ajankohta = 2.11.2014 (päivitetty) | Viitattu = 11.11.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Aavikoitumista voikin tapahtua aavikkojen reuna-alueiden lisäksi esimerkiksi pelloilla, kaupunkien ympärillä ja eläinten juottopaikkojen läheisyydessä. Ihminen aiheuttaa aavikoitumista muun muassa [[laidunnus|laiduntamalla]] liian suuria määriä karjaa, käyttämällä kestämättömiä viljelymenetelmiä ja hakkaamalla puita.<ref name="ilmasto">{{Verkkoviite | Osoite = http://ilmasto.org/kirjoitukset/ilmastonmuutos-ja-aavikoituminen | Nimeke = Ilmastonmuutos ja aavikoituminen | Tekijä = Eskonheimo, Anu | Julkaisu = Ilmasto.org | Ajankohta = 1.5.2006 | Viitattu = 6.9.2011}}</ref>
[[Savanni]]en ja kuivien pensasmaiden kasvillisuus, joka voi olla muutenkin rasittunut luonnollisesti tai ihmisen toiminnan takia, voi köyhtyä lisää pitkien kuivuusjaksojen aikana. Jos ympäristön paine pysyy pitkään samana, voi ekosysteemi muuttua pysyvästi.<ref name="britannica">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/158992/desert|Nimeke=desert|Julkaisu=Encyclopædia Britannica|Ajankohta=2008|Julkaisija=Encyclopædia Britannica Online|Viitattu=28.10.2008|Kieli={{en}}}}</ref> Näkyviä merkkejä maan köyhtymisestä ovat muun muassa kasvipeitteen väheneminen ja kasviston muutokset.<ref name="ilmasto"/> Aavikoitumisen uhka on suurin Saharan eteläpuolella, [[Sahel]]issa, Afrikan itä-, etelä- ja luoteisosissa, suuressa osassa Australiaa, eteläisessä Aasiassa ja Pohjois-Amerikan keskiosissa.<ref name="britannica"/> Yli 250 miljoonaa ihmistä elää aavikoituvassa ympäristössä, ja yli miljardi ihmistä elää riskialueilla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20110125161038/http://www.fao.org/desertification/intro_txt/en/desert.htm | Nimeke = Desertification | Julkaisija = FAO | Selite = Internet Archive | Viitattu = 6.9.2011| Kieli = {{en}}}}</ref>
== Kylmyysaavikko ==
| 