Ero sivun ”Mäkärät” versioiden välillä

3 322 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
kirjasta laajennusta
p (Botti lisäsi puuttuvan lähteet osion.)
(kirjasta laajennusta)
}}
 
'''Mäkärät''' eli '''mäkäräiset''' (''Simuliidae'') ovat [[sääsket|sääskien]] alalahkoon kuuluviakuuluva [[hyönteiset|hyönteisiähyönteisten]]. Mäkärät ovat pieniä, mustia ja tukevahkoja. Niiden pituus on 2-5 mm ja ne muistuttavat ulkonäöltään [[kärpänen|kärpäsiä]]<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/makara-ja-polttiainen/|nimeke = Mäkärä ja polttiainen sekä niiden torjunta|julkaisu = |julkaisija = Transmeri|viitattu = 31.7.2014|tekijä = |ajankohta = }}</ref>heimo. MäkärätNe imevät [[veri|verta]] [[tasalämpöinen|tasalämpöisistä]] eläimistä. PurematSuomessa ovatesiintyy [[Hyttyset|hyttysten]]vähintään pistoja52 tuskallisempiamäkärälajia. jaNiistä vuotavatvain pitkään.viisi Mäkärientai [[toukka|toukat]]kuusi elävätpuree [[puro]]issausein jaihmistä, joissamuut pohjakiviinovat kiinnittyneinä.erikoistuneet Mäkäröitämuihin onnisäkkäisiin lähestai kaikkiallalintuihin.<ref>Itämies maapallolla2008, mutta eniten pohjoisella pallonpuoliskolla napapiirin pohjoispuolellas. Suomessa on niitä tavattu noin 20 lajia39.</ref>
 
==Tuntomerkit==
Mäkärät näyttävät pieniltä kärpäsiltä. Niiden ruumis on lyhyt ja tanakka, ja väri on hyvin tumma tai musta. Tuntosarvet ovat lyhyet. Suomessa esiintyvät mäkärät ovat yleensä kooltaan 2–3 millimetriä. Lapissa esiintyvä ''Prosimulium ferrugineum'' on peräti 5 millimetriä pitkä ja punaruskea, mutta se ei juurikaan vaivaa ihmistä.<ref>Itämies 2008, s. 32–33.</ref>
 
Mäkärän tuntosarvissa on yli kymmenen jaoketta kuten muillakin sääskillä. Pään täyttävät suuret verkkosilmät, jonka pistesilmät ovat naarailla samankokoiset mutta koirailla yläosassa suurempia kuin alaosassa. Siivet ovat ruumiin kokoon nähden huomattavan suuret ja leveän pyöreähköt. Etureunan siipisuonet ovat tummempia kuin muut suonet. Jalat ovat yleensä mustat, mutta joillain lajeilla jaloissa on vaaleita alueita.<ref>Itämies 2008, s. 32–34.</ref>
 
==Esiintyminen Suomessa==
Suomessa mäkärää esiintyy lähinnä pohjoisessa, sillä siellä on puhtaita, suuria ja nopeasti virtaavia vesistöjä, jotka elättävät mäkäräisen toukkia. Keski-Suomen kannat ovat runsaimmillaan sateisten kesien jälkeen ja jos talvellakin on ollut normaalia sateisempaa. Etelä-Suomessa mäkäräisiä on vain vähän, eivätkä ne juurikaan vaivaa ihmistä vaan lähinnä lintuja ja muita nisäkkäitä. Mäkärät ovat hyviä lentäjiä ja voivat esiintyä jopa meren saarilla. Koiraat elävät niiden vesistöjen rannoilla, missä ne ovat toukkana eläneet, sillä sieltä ne löytävät naaraat heti kun nämä syntyvät. Naaraat saattavat lentää kilometrienkin matkoja aina kaupunkeihin saakka.<ref>Itämies 2008, s. 36–37.</ref>
 
==Elintavat==
Mäkäränaaras munii virtaavaan veteen, jotkin lajit veden pinnalle ja toiset vesikasvien tai kivien luo tai veden alle. Yksi naaras voi tuottaa satoja munia. Toukat tarrautuvat vesikasveihin ja kiviin. Niillä on seitti, jonka avulla ne pääsevät takaisin jos virta irrottaa ne. Toukat syövät viuhkamaisilla pyyntielimillään saalistamiaan virran mukana kulkeutuvia pieneliöitä ja muita ravintohiukkasia. Mäkärän toukkia syövät kalat, etenkin [[lohikalat]], sekä selkärangattomat pedot ja linnut. Luotuaan nahkansa viisi tai kuusi kertaa toukka koteloituu ja varttuu kotelonsa sisällä aikuiseksi. Mäkärän koko elämä kestää yleensä yhden vuoden. Suomessa mäkärät eivät talvehdi.<ref>Itämies 2008, s. 43–48.</ref>
 
Mäkärät lentävät useimmin keskikesän kuumimpina viikkoina, mutta hyvissä olosuhteissa niitä voi esiintyä Suomessa jo toukokuun lopulla sekä alkusyksyyn asti.<ref>Itämies 2008, s. 32–34.</ref> Mäkärät lähtevät lentoon jo 14 lämpöasteessa, mutta niille edullisin lämpötila on 19–20 astetta. [[Ilmanpaine]]en lasku ja lähestyvä [[ukkosrintama]] kiihdyttää mäkärien lentoa ja verenhimoa.<ref>Itämies 2008, s. 39.</ref>
 
Mäkärä käyttää ravinnokseen verta. Se tekee ihoon reiän haukkaamalla suuosillaan ihosta palasen. Sen jälkeen se laajentaa purentakohtaa kraaterimaiseksi toisilla suuosillaan. Mäkärä imee haavasta pursuavaa verta. Se erittää sylkirauhasistaan veren hyytymistä estävää ainetta, joka aiheuttaa puremakohtaan pienen tulehduksen, turpoamisen ja kutinan.<ref>Itämies 2008, s. 35.</ref> Puremasta voi herkällä ihmisellä seurata ihon voimakastakin turpoamista ja joskus kova kuume. Herkät ihmiset saattavatkin tarvita ennaltaehkäisevää lääkitystä mennessään mäkäräalueelle.<ref>Itämies 2008, s. 40–41.</ref> Sisätiloissa mäkärät eivät pure ihmistä vaan pyrkivät ulos.<ref>Itämies 2008, s. 42–43.</ref>
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Itämies, Juhani | Nimeke = Paarman puremaa: Tietoa ja tarinaa kesän pistäjistä | Vuosi = 2008 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = F-Kustannus | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-461-157-2 }}
===Viitteet===
{{viitteet}}
 
*[http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=126640 ITIS: Simuliidae] {{en}}
*[http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/makara-ja-polttiainen/ Hyönteismaailma.fi - Mäkärät ja polttiaiset] Oy Transmeri Ab
 
{{tynkä/Hyönteinen}}
 
[[Luokka:Sääsket]]
64 967

muokkausta