Ero sivun ”Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset” versioiden välillä

 

 

Pommin tuhoalueella henkiin jääneet muistuttivat [[palovamma|palovammojen]] takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Paineaalto saattoi kuoria vaatteet pois<ref name="NHK_1983_8">Hiroshiman tuli, 1983, s. 8</ref>. Ihmiset huusivat ”vettä!” viimeisiksi sanoikseen. Elävillä oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia<ref name="NHK_1983_8"/>. Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi päälaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perässään. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmät. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. [[Kimono]]jen kuviot syöpyivät ruumiiseen.<ref>Thomas & Witts: s. 344</ref>. Tuli levisi puutaloissa räjähdysmäisen nopeasti. Romahtaneissa taloissa loukkuun jääneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidät<ref name="Hamai_2015_29">Hamai 2015, s 29</ref>. Monet läntisllä alueilla juoksivat veteen helpotusta saadakseen, mutta hukkuivat. Kuolemaisillaan olevia ihmisiä makasi maassa. Kuolevissa kuhisi toukkia<ref name="NHK_1983_8"/>Elävät lapset huusivat kuolleiden äitiensä sylissä. Ruumiita oli joka puolella.

Ruumiit alkoivat pian mädätä ja löyhkätä, joten ruumiita polttohaudattiin röykkiöittäin useita päiviä.<ref>Hautamäki: s. 14-16</ref> Kuolleita kasattiin ja ruumiskasat sytytettiin tuleen öljyllä<ref name="NHK_1983_8"/>.