Ero sivun ”Haapakosken ruukki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Ruukin sivulle on muutettu tekstiä siten että se on ajn tasalla. |
|||
Rivi 1:
'''Haapakosken rautaruukki''' on vuodesta 1842 [[Pieksämäen maalaiskunta|Pieksämäen
==
Haapakosken ruukin perusti [[kruununvouti]] ja Pieksämäen ruotupataljoonan päällikkö, kapteeni Johan Fredrik Molander, joka oli hankkinut muutamia maatiloja Haapakosken seudulta. Hän sai 1842 luvan rakentaa [[masuuni]]n, kankirautavasarapajan ja nippupajan. Haapakoskella oli jo ennestään mylly ja sinne rakennettiin myös valimo ja ruukin omiin tarpeisiin sahalaitos. Molanderin yhtiökumppanina oli [[Mikkelin lääni]]n [[lääninkamreeri]], kamarineuvos Johan Reinhold Holmberg, mutta Molander luopui pian ruukin osakkuudesta ja hänen tilalleen tuli ruotsalainen Johan Ernst August Boije. Boije oli ollut aiemmin mukana uudistamassa Varkauden ruukkia, ja hän ryhtyi johtamaan samanlaista toimintaa Haapakoskella.
Rivi 13:
Vuonna 1869 ruukilla otettiin käyttöön [[putlaus]]menetelmä. Ruukki tuotti nyt sulaimia, joista valssattiin Putilovin Pietarin tehtailla ratakiskoja. Takkiraudan tuotanto nousi 1870-luvulla yli 1000 tonniin vuodessa ja sitä vietiin Putilovin toiselle ruukille jatkojalostusta varten. Putilovin yritys teki kuitenkin konkurssin ja se joutui 1876 [[Venäjä]]n valtionpankin haltuun. Seuraavana vuonna Haapakosken ruukin toiminta pysähtyi ja masuuni oli sitten käyttämättömänä pitkiä aikoja. Putilovin omistamat Haapakosken ja [[Oravin ruukki|Oravin ruukit]] myytiin pakkohuutokaupalla syyskuussa [[1879]], ostajana oli Suomen valtio. Haapakosken ruukki oli vuodesta 1881 [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] Pietarin konttorin johtajan Aleksander Neiglichin omistuksessa, mutta hän ei saanut ruukkia toimintaan.
Vuonna 1886 perustettiin ''Oravin Tehdas Osakeyhtiö'' (myöh. ''Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö''), jonka omistuksessa olivat Haapakosken, Huutokosken ja Oravin ruukit. Haapakosken ruukin omisti vuosina 1889–1906 ja 1930-luvulta 1960-luvulle Degermanin suku. Ruukin kuljetusyhteydet paranivat huomattavasti, kun vuonna 1889 avattiin liikenteelle Haapakosken kautta kulkeva [[Savon rata]] ja Haapakoski sai myös oman aseman. Ruukille valmistui 1896 kupoliuunilla varustettu putkivalimo ja myöhemmin rakennettiin myös konepaja, levyosasto ja puusepäntehdas. Raudan valmistui päättyi lopullisesti 1904, kun masuuni suljettiin ja muutettiin vesitorniksi. Tästä lähtien Haapakoskelle keskityttiin valimo- ja konepajatuotteisiin
Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö teki konkurssin 1905. Konkurssi merkitsi Oravin ruukin toiminnan loppumista, mutta Haapakosken laitoksista muodostettiin samana vuonna uusi yhtiö nimeltä ''Haapakosken Tehdas Osakeyhtiö''. Tämä yhtiö on toiminnassa vielä nykyäänkin. Haapakoskella valmistettiin nyt päätuotteina raudasta valettuja paine- ja viemäriputkia sekä pystyvaluina muhvi- ja laippaputkia. Lisäksi valmistettiin erilaisia koneita ja laitteita selluloosa-, tekstiili- ja metalliteollisuuden käyttöön. Sotavuosina 1939–1944 Haapakosken Tehdas Oy valmisti sotatarvikkeita puolustusvoimille.
Vuoden 1945 jälkeen raudasta valettujen viemäriputkien valmistus siirtyi [[Korso]]on 1942 perustetulle ''Valu Oy'':lle, joka oli Haapakosken Tehtaan ja [[Primo|Primon Osakeyhtiön]] tytäryhtiö.
Haapakosken Tehdas Oy oli 1960-luvulla [[Kymmene|Kymmene Oy]]:n omistuksessa ja sitä uhkasi jo lakkauttaminen. Tehtaan osti 1966 Juhani Luhtinen, joka johti sitä vuoteen 1998 saakka. Sen jälkeen tehdasta johti hänen poikansa Timo Luhtinen. Haapakosken Tehdas Oy valmisti erilaisia valimo- ja konepajatuotteita muun muassa venttiileitä, paineputkia, sulkuluukkuja, arinarautoja ja paloposteja. Valimon vuosituotanto oli noin 600–800 tonnia vuodessa ja vakituisia työntekijöitä oli 12. Valimo valmisti kahdella induktiouunilla ja kahdella kupoliuunilla harmaa- ja pallografiitti[[valurauta]]a sekä hieman valu[[teräs]]tä. Teolllisen tuotannon loputtua Haapakoskella vuonna 2011 ruukki siirtyi kauppias Pauli.K.Väänäsen omistukseen.
Alueella on kunnostettu rakennuksia ja tehty ympäristön raivaustöitä. Väänästen tavoitteena on vanhan kulttuurimiljöön säilyttäminen hienona esimerkkinä Suomen teollistumisen alkuajoilta, vanhoissa tehdasrakennuksissa on runsaasti jäljellä esineistöä ja laitteita tuotannon eri aikakausilta.
Ruukkiin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla ja tapahtumapäivinä.
== Ruukin rakennukset ja niiden suojelu ==
Haapakosken ruukkimiljöö on varsin hyvin säilynyt, vaikka monet alueen rakennukset ovatkin rapistuneet. Ruukinkartanon ulkoasu on vuodelta 1872, vaikkakin sen vanhimmat osat ovat jo vuodelta 1843. Vanha masuuni sortui osittain 1983, mutta sitä on restauroitu 1990-luvun lopulla. Masuunin ympärillä olevat tiiliset tehdasrakennukset ovat pääosin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Tiilinen ruukin konttorirakennus on peräisin 1920-luvulta.
[[Museovirasto]] on määritellyt Savon järvimalmiruukit, joihin kuuluvat Haapakosken ohella ohella myös [[Jyrkkäkosken ruukki|Jyrkkäkosken]] ja [[Salahmin ruukki|Salahmin]] ruukit, [[Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi]].<ref>{{RKY|id=2031|Nimi=Savon järvimalmiruukit}}</ref>
| |||