Ero sivun ”Jean-Jacques Rousseau” versioiden välillä

tarkkoja ollaksemme Geneve ei tuohon aikaan ollut Sveitsiä eikä Motierkaan
(Teokset kursiivilla.)
(tarkkoja ollaksemme Geneve ei tuohon aikaan ollut Sveitsiä eikä Motierkaan)
| salanimi =
| syntymäaika = [[28. kesäkuuta]] [[1712]]
| syntymäpaikka = [[Geneve]], [[Sveitsi]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|28|6|1712|2|7|1778}}
| kuolinpaikka = [[Ermenonville]], [[Ranska]]
}}
 
''' Jean-Jacques Rousseau''' ([[28. kesäkuuta]] [[1712]] [[Geneve]], [[Sveitsi]] – [[2. heinäkuuta]] [[1778]] [[Ermenonville]], [[Ranska]]) oli [[sveitsi]]läis-[[ranska]]lainen [[valistusaika|valistusajan filosofi]] ja säveltäjä, valistuksen kriitikko, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko. Hän oli ensimmäisiä yhteiskuntateoreetikkoja, joka toi kansalaisten vaikuttamisen poliittiseen järjestelmän teorioihin mukaan. [[John Locke]]n ohella Rousseaun näkökantojen voi nähdä antaneen perustan [[edustuksellinen demokratia|välilliselle demokratialle]], mitä hän tosin vastusti. Rousseaulaisen ajattelumallin mukaan ihmisten pitää voida vaikuttaa lakeihin, jos ne koskevat heidän elämäänsä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat syntyjään eriarvoisia, ja uskoi pikemminkin [[ihmisarvo|ihmisluonnon]] perimmäiseen samanlaisuuteen.
 
Rousseaun poliittiset ajatukset vaikuttivat [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] ja [[romantiikka|romantiikan]] nousuun. Hänen radikaaliutensa ja vallankumouksellisuutensa näkyy hänen teoksessaan ''[[Yhteiskuntasopimuksesta]]'' esittämässään kuuluisassa lauseessa "Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa" (''"L'homme est né libre, et partout il est dans les fers"''). Rousseaun käsityksen mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja sivistys, kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen.
== Elämä ==
 
Rousseau syntyi Genevessä Sveitsissänykyisen Sveitsin alueella, ja hän piti itseään koko elämänsä ajan geneveläisenä. Hänen äitinsä Suzanne Bernard Rousseau kuoli viikon kuluttua synnytyksestä synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen isänsä Isaac, kelloseppä ammatiltaan, hylkäsi hänet vuonna 1722 välttääkseen vankeusrangaistuksen [[kaksintaistelu]]un osallistumisesta. Rousseau päätyi erään papin hoitoon. Tämän sisar kuitenkin pahoinpiteli ja moitti häntä. Hänen lapsuusajan koulutuksensa koostui lähes vain [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] ''[[Kuuluisien miesten elämäkertoja|Kuuluisien miesten elämäkertojen]]'' ja [[kalvinismi|kalvinististen]] saarnojen lukemisesta.
 
Rousseau lähti Genevestä 1728 toimittuaan useita vuosia notaari- ja kaivertajaharjoittelijana. Hän tutustui kaksitoista vuotta vanhempaan katoliseen ranskalaiseen paronittareen [[Françoise-Louise de Warens]]iin, josta tuli myöhemmin hänen rakastajattarensa. De Warensin suojeluksessa hän kääntyi katolisuuteen.
Vuonna 1754 Rousseau palasi Geneveen ja kääntyi takaisin kalvinismiin. Hän sai myös uudelleen Geneven kansalaisuuden. Vuonna 1755 hän sai valmiiksi teoksensa ''[[Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista]]'', joka on hänen merkittävimpiä teoksiaan. Tästä alkoivat ongelmat Rousseaun henkilökohtaisissa suhteissa, ja hän etääntyi Diderot'sta ja [[Friedrich Melchior, Grimmin paroni|paroni Grimmistä]].
 
Vuonna 1761 Rousseau julkaisi menestyksekkään romanttisen romaaninsa ''Julie, ou la nouvelle Héloïse''. Vuonna 1762 hän julkaisi kaksi merkittävää teosta: ''[[Yhteiskuntasopimuksesta]]'' valmistui huhtikuussa, ''[[Émile eli kasvatuksesta]]'' toukokuussa. Molemmissa teoksissa hän arvosteli uskontoa, ja kirjat kiellettiin sekä Ranskassa että Genevessä. Rousseau joutui pakenemaan vangitsemista. Hän poikkesi sekä [[Bern]]issä että [[Môtiers]]issä SveitsissäNeuchâtelissa, missä hän pääsi Preussin [[Fredrik Suuri|Fredrik Suuren]] suojelukseen. Môtiersissä Rousseau kirjoitti teoksen ''Projet de Constitution pour la Corse''.
 
Rousseauta vainottiin yhä laajemmin myös Sveitsissä – hänen kotiaan kivitettiin vuonna 1765 – joten hän pakeni filosofi [[David Hume]]n luo [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniaan]]. Puolentoista vuoden kuluttua hän lähti, koska uskoi Humen juonittelevan häntä vastaan. Hän palasi Ranskaan salanimellä ”Renou”, mutta hänen sallittiin virallisesti palata vasta vuonna 1770. Vuonna 1768 hän ja Thérèse menivät naimisiin, ja vuonna 1770 hän palasi Pariisiin. Palaamisen ehdoksi oli asetettu se, ettei hän saanut julkaista uusia kirjoja. Viimeisteltyään teoksen ''[[Tunnustuksia]]'' hän alkoi pitää yksityisiä lukutilaisuuksia. Senkin hän joutui lopettamaan vuonna 1771, ja ''Tunnustuksien'' ja sitä seuranneiden teosten julkaisu lykkääntyi vuoteen 1782, jolloin oli kulunut neljä vuotta hänen kuolemastaan.
16 443

muokkausta