Ero sivun ”Grigori Semjonov” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p korjattu linkki, ylimääräistä linkitystä pois
p typo
Rivi 5:
Semjonov valmistui [[Orenburg]]in sotilasakatemiasta vuonna 1911. Hän otti osaa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]]. Kesäkuussa 1917 hänestä tuli [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] [[Komissaari (puna-armeija)|komissaari]] Baikalin alueelle. [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] aikana Semjonov järjesti [[bolševikki]]en vastaisen kapinan, mutta se kukistettiin, ja Semjonov pakeni [[Mantšuria]]an. Elokuussa 1918 Semjonov onnistui ottamaan Taka-Baikalian alueen hallintaansa [[Tšekkoslovakian legioona]]n avulla. Niin kutsuttu Siperian väliaikaishallitus nimitti Semjonovin [[Tšita]]ssa olleen erillisosaston johtajaksi.
 
Amiraali [[Aleksandr Koltšak]] kieltäytyi aluksi tunnustamasta Semjonovin määräysvaltaa alueella, mutta joutui myöhemmin myöntymään ja nimitti Semjonovin Tšitan sotilaspiirin komentajaksi. Vuonna 1919 Semjonov nimitti itsensä Taka-Baikalian kkasakkakasakka-armeijan [[atamaani]]ksi seudulla vaikuttaneen Japanin keisarillisen armeijan tukemana.
 
Kärsittyään tappion sisällissodan itärintamalla ja luovuttuaan ylipäällikkyydestä tammikuussa 1920 Koltšak nimitti Semjonovin [[Venäjän kaukoitä|Kaukoidän]] valkoisen armeijan johtajaksi. Semjonov ei kuitenkaan saanut pidetyksi villiä kasakka-armeijaansa kurissa, ja tilanne riistäytyi siviiliasutuksen tuhoamiseksi ja ryöstelyksi. Heinäkuussa 1920 japanilaiset aloittivat vetäytymisensä alueelta [[Kaukoidän tasavalta|Kaukoidän tasavallan]] kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan, ja Semjonov jäi ilman tukea. Taka-Baikalian partisaanit yhdessä neuvostoarmeijan kanssa suuntasivat voimansa Tšitan valtaamiseen ja lokakuussa 1920 häätivät Semjonovin joukkojen rippeet Taka-Baikaliasta. Semjonov vetäytyi [[Primorjen aluepiiri|Primorjen]] alueelle ja yritti vielä puolustautua, mutta epäonnistui ja pakeni kokonaan maasta syyskuussa 1921.