Ero sivun ”Harald Öhquist” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv (tölväys pois)
Teakoo (keskustelu | muokkaukset)
voi kai sen tässä mainita
Rivi 34:
 
==Talvisota==
[[Talvisota|Talvisodan]] puhjetessa Öhquist komensi [[Suomen II armeijakunta (talvisota)|II Armeijakuntaa]]. Hän uskoi aloitteelliseen sodankäyntiin ja oli suunnitellut jo rauhan aikana useita vastahyökkäysmalleja Kannaksella tapahtuvan Neuvostoliiton hyökkäyksen torjumiseksi. Öhquist painosti Mannerheimia suostumaan vastahyökkäykseen, joka oli kuitenkin lopetettava jo aloituspäivänä 23. joulukuuta.<ref>Talvisodan pikkujättiläinen 1999, s. 193</ref> Se sai nimen "hölmön tölväys" miehistön keskuudessa. Hänen ohjaamansa viivytystaistelutaktiikka maksoi omien henkiä<ref name="yle">[https://yle.fi/uutiset/3-6046715 23.12.1939: Kannaksen vastahyökkäys tyrehtyy alkuunsa.] Yle uutiset</ref> ja myös kalliiksi käynyt vastahyökkäys toteutettiin liian aikaisin.{{lähde|5.7.2009}}
 
==Jatkosota==
[[Jatkosota|Jatkosodan]] alussa Öhquist toimi yhteysupseerina [[Saksa]]n päämajassa. Maaliskuusta [[1942]] hän komensi [[Kannaksen Ryhmä|Kannaksen ryhmää]] helmikuulle 1944. Silloin hänet siirrettiin päämajan määräyksestä sotilaskoulutuksen ylitarkastajaksi [[Hugo Viktor Österman|kenraali Östermanin]] jälkeen. Hänen tilalleen [[Suomen IV armeijakunta (jatkosota)|IV AK:n]] komentajaksi määrättiin kenraaliluutnantti [[Taavetti Laatikainen]]. Tässä tehtävässä Öhquist pysyi marraskuulle 1944, jolloin hän siirtyi reserviin.
 
HänenÖhquistin välinsävälit ylipäällikköön olivat huonot jo talvisodasta lähtien, mutta talven 1944 tapahtumat IV AK:n komentajana kärjistivät suhteensuhdetta entisestään. Suurin syy saattoi olla Öhquistin antama käsky hyökkäyksestä Kannaksella.{{Lähde}}{{Kenen mukaan}} Siinä menetti asevelvollispataljoona n.noin 350 miestä<ref name="yle"/>.{{Lähde}}
 
Öhquist julkaisi ruotsinkielisen teoksen ''Vinterkriget 1939-40 ur min synvinkels'', joka suomennettiin vuonna 1949 (''Talvisota minun näkökulmastani''). Hän erosi armeijasta vuonna 1951 ja toimi vuoteen 1959 saakka Helsingin kaupungin väestönsuojelupäällikkönä.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 10| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1967 | Tekijä = | Suomentaja = | Luku = Öhquist| Sivu = | Sivut = | Selite = palsta 612 | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = | Viitattu = 11.7.2013}}</ref>
Harald Öhquist kuoli vuonna [[1971]].
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | TekijäSelite = toimitettu Puolustusministeriön sotahistoriallinensotahistoriallisessa toimisto (toimittanut)toimistossa| Nimeke= Suomen jääkärien elämäkerrasto| Julkaisija= Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö| Vuosi=1938| Tunniste=ISBN puuttuu kirjasta}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Anonyymi| Nimeke= Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa| Julkaisija= Jääkäriliitto r.y| Vuosi=1957| Tunniste=ISBN puuttuu kirjasta}}
* [[Päivi Tapola]]: ''Kenraalien kirjeet''. Tammi 2007. ISBN 978-951-31-4012-0
* Päivi Tapola ja Mikko Karjalainen: ''Mannerheimin haastaja. Kenraali Harald Öhquist''-. Otava 2013, ISBN 978-951-12-6880-2.
 
===Viitteet===