Ero sivun ”Pimeä tähti (pimeä aine)” versioiden välillä

'''Pimeä tähti''' on teoreettinen [[tähtityyppi]], joitajoka on muodostunut lähes pelkästään [[WIMP]]-partikkeleista koostuvasta [[pimeä aine|pimeästä aineesta]] [[maailmankaikkeus|maailmankaikkeuden]] alkuvaiheissa.

Pimeä tähti tuottaa energiansa [[annihilaatio|annihiloimalla]] pimeää ainetta ja voi [[fuusioreaktio]]n uupumisen takia kasvaa jopa {{formatnum:100000}} [[aurinko|auringon]] massaiseksi. Halkaisijaltaan tähdet voivat olla jopa {{formatnum:2000}} [[astronominen yksikkö|astronomista yksikköä]] AU:ta. Tähti ei säteile näkyvän [[valo]]n alueella vaan [[infrapuna]]-alueella. Lisäksi tähdestä lähtee voimakasta [[gammasäteily]]ä. Johtuen alati kasvavasta pinta-alasta tähden pintalämpötila on hyvin alhainen. Pimeän tähden eliniäksi on arvioitu 10 miljoonasta vuodesta aina miljardeihin vuosiin. On myös arveltu, että pimeän tähden palaessa loppuun tähti muuttuisi tavalliseksi, [[vety]]ä polttavaksi tähdeksi ja tämän jälkeen (riippuen massasta) räjähtäisi [[supernova]]na tai luhistuisi [[musta aukko|mustaksi aukoksi]].

Sen lisäksi että maailmankaikkeuden alkuvaiheessa pimeän aineen tiheys on voinut olla riittävän suuri pimeän tähden syntymiseen voidaan pimeää ainetta polttavia tähtiä löytää myös [[galaksi]]en ytimissä toimivien [[supermassiivinen musta aukko|supermassiivisten mustien aukkojen]] läheltä. Esimerkiksi [[linnunrata|linnunradan]] supermassiivista mustaa aukkoa kiertää joukko massiivisia, hyvin kuumia ja nuorelta näyttäviä tähtiä. Kuitenkin tähtien muodostuminen lähellä supermassiivista mustaa aukkoa on epätodennäköistä suuren [[vuorovesivoima]]n vuoksi, joten yhtenä selityksenä on, että tähdet ovat muodostuneet muualla mutta ajautuneet vuosimiljardien aikana kiertämään aukkoa. Aukon läheisyydessä oleva pimeän aineen keskittymä ruokkii lähelle ajautuneita tähtiä saaden tähdet näyttämään nuorilta tähdiltä. Linnunradan pimeän aineen määrä tunnetaan melko tarkasti, ja tämän pohjalta on voitu laskea, että mikäli pimeä aine koostuu [[WIMP]]-partikkeleista voisi oma aurinkomme saada noin kymmenesmiljardisosan energiastaan pimeän aineen annihiloitumisesta.