Ero sivun ”Vesikasvi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäilin lähteitä ja kirjoittelin osan uudestaan. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Rannoilla ilmaversoiset vesikasvit voivat kasvaa sekä matalassa vedessä, että maalla vedenpinnan yläpuolella. Monet tällaiset rantakasvit kasvavat kuitenkin yleensä veden välittömässä läheisyydessä, mutta jotkin lajit voivat toisinaan kasvaa melko kaukanakin lähimmästä vesistöstä. Tällaisia hyvinkin kuivassa sekä kosteassa kasvavia lajeja ovat esimerkiksi [[järviruoko]] (''Phragmites australis'') ja [[vesitatar]] (''Persicaria amphibia'') ja [[osmankäämit]] (''Typha'').<ref name="Luontoliitto"/>
Pohjasta kasvavat kasvit voidaan jakaa edelleen niiden [[lehti (kasvitiede)|lehtien]] sijoittumisen perusteella pohjalehtisiin eli pohjaversoisiin jotka ovat kasveja, joiden lehdet kasvavat ruusukkeena pohjassa sekä uposlehtisiin ja kelluslehtisiin kasveihin. Kasvin kukinto voi kohota veden pinnan yläpuolelle kuten [[nuottaruoho]]lla (''Lobelia dortmanna''), vaikka se on muuten pääasiassa veden alla. [[Lahnanruohot]] (''Isoëtes'') sen sijaan kasvavat kokonaan upoksissa. Kelluslehtiset ovat kasveja, joiden lehdet kelluvat veden pinnalla, kuten [[
Vedessä kasvavat kasvit ovat sopeutuneet vesiympäristöön eri tavoin. Monilla vesikasveilla on [[Solukko|solukoissaan]] runsaasti [[aerenkyymi]]ä eli tuuletussolukkoa, jotta ilman [[happi]] pääsisi vedenalaisiin kasvin osiin<ref name="Viikinojan.ruohovartiskasvillisuus">{{Verkkoviite | Osoite = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17125/Viikinoja.pdf | Nimeke = Viikinojan ruohovartiskasvillisuus, Tero Tommila, toukokuu 2010 s. 7 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 06.11.2017}}</ref>, ja vähän [[tukisolukko]]a, sillä veden [[noste]] tukee kasvia. [[Ilmarako]]ja on yleensä vain kasvin vedenpäällisissä osissa eli esimerkiksi kelluslehtisten vesikasvien lehtien yläpinnoilla.
Vesikasveilla ei ole pulaa vedestä, ja siksi niiden [[Juuri|juuret]] ovat yleensä pienet verrattuna maakasveihin. Juurten kokoon vaikuttaa kuitenkin myös ravinteiden saanti. Irtokellujilla on hyvin pienet juuret, koska ne ottavat tarvitsemansa ravinteet vedestä, ja vedessä ravinteita on melko tasaisesti. Pohjaan kiinnittyvien kasvien juuret ovat suuremmat, koska pohja-aineksessa ravinteet ovat jakautuneet epätasaisesti, ja juuriston on oltava riittävän suuri saadakseen riittävästi ravinteita. Uposlehtiset kasvit ovat usein rentoja. Ne eivät tarvitse tukevaa vartta, koska vesi kannattelee niitä. Pohjalehtisten kasvien lehdet ovat veden pohjassa, joten kasvien kasvua voi rajoittaa se, että pohjaan saakka ei tule riittävästi valoa. Kelluslehtisten kasvien lehdet taas kelluvat veden pinnalla, joten kasvit saavat runsaasti valoa.<ref name="Luontoliitto.Taustaa">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/vesistot/vesikasvit-taustaa | Nimeke = Luontoliitto: Tehtävät / Vesistöt / Vesikasvit - Taustaa vesikasveista | Viitattu = 06.11.2017}}</ref>
Vesikasvit eivät ole mikään [[Taksonomia|taksonominen]] ryhmä ja vesikasveja on monissa eri [[Heimo (biologia)|kasviheimoissa]]. Vesikasveja sisältäviä kasviheimoja ovat esimerkiksi [[vitakasvit]] (Potamogetonaceae), [[lummekasvit]] (Nymphaeaceae) ja [[lahnanruohokasvit]] (Isoëtaceae).
| |||