Ero sivun ”Otto Wille Kuusinen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Kommunistiksi: iw gulag-
Rivi 46:
Helmikuussa 1920 levisi suomalaisiin sanomalehtiin alun perin [[Ilkka (sanomalehti)|Ilkassa]] julkaistu huhu Kuusisen kuolemasta. Tietoon uskottiin ja Kuusisen muistoksi pitivät ylistäviä puheita Suomen työväenliikkeen johtohenkilöt niin Suomessa kuin [[Venäjä]]llä. Kuusinen kuitenkin oli koko ajan piilopaikassaan [[Helsinki|Helsingissä]] lähellä Pohjoisrantaa ja poistui maasta vasta myöhemmin [[Ruotsi]]n kautta päätyen takaisin Venäjälle alkuvuodesta 1921.<ref name="sykiainen"/>
 
Suomen vierailu sai Kuusisen muuttamaan mielipiteitään uuden vallankumouksen potentiaalista ja hän alkoi kritisoida SKP:n alkuaikojen taktiikkaa. Kuusinen oli [[Tukholma]]ssa oleskellessaan hetken [[oppositio]]ssa puolueensa keskuskomiteaa vastaan. Osan SKP:n johtajista saatua surmansa niin sanotun [[Kuusisen klubin murhat|revolveriopposition järjestämässä verilöylyssä]] syytettiin Kuusista näiden tukemisesta, kun hän ei tarpeeksi selväsanaisesti irtisanoutunut teon suorittajista. Kominternin johtaja [[Grigori Zinovjev|Zinovjev]] kutsui Kuusista [[menševikit|menševikiksi]]. Vuoden 1921 edustajakokous päättyi kompromissiin ja Kuusinen valittiin SKP:n johtoelimiin yhdessä vastustajansa [[Eino Rahja]]n kanssa.<ref name="hodgson"/> Miesten väliset mielipide-erot heijastelivat sitä jännitettä, joka SKP:tä perustettaessa syntyi ns. vanhojen (Pietarin) ja uusien (Suomesta paenneiden) bolševikkien välille<ref name="rentola1998"/>. 1930-luvulla Kuusinen ajautui erimielisyyksiin SKP:n puheenjohtaja (1920–1935) [[Kullervo Manner]]in kanssa. Voittajaksi selviytyi Kuusinen, ja Manner kuoli [[pakkotyöleiriGulag|pakkotyöleirillä]]llä, mikä ei ollut harvinainen kohtalo Kuusisen vastustajalle tuona aikana.<ref name="hodgson"/> SKP:n johtoon siirtyi Mannerin jälkeen käytännössä Kuusinen.
 
=== Ura Neuvostoliitossa ===