Ero sivun ”Funktionalismi (mielenfilosofia)” versioiden välillä

Psykofunktionalismin perustava ajatus on, että psykologia on redusoimattomissa oleva tiede, eikä psykologisten teorioiden käyttämiä mielen entiteettejä ja ominaisuuksia voida määritellä uudestaan käyttämällä pelkästään ulkoisena käyttäytymisenä havaittavia taipumuksia. Psykofunktionalistien mukaan psykologiaan liittyy samanlaisia redusoimattomissa olevia [[teleologia|teleologisia]] tai tarkoitusperään liittyviä selityksiä kuin esimerkiksi biologisiin tieteisiin. Näin esimerkiksi sydämen toiminto tai rooli on pumpata verta, munuaisen tehtävä on suodattaa sitä ja pitää yllä tiettyjä kemiallisia tasapainoja, ja niin edelleen — tieteellisessä selittämisessä ja taksonomiassa on kyse tästä. Voi olla olemassa lukematon määrä erilaisia toteutuksia näille mekanismeille, mutta tärkeää on vain se, mikä rooli niillä on biologiassa kokonaisuutena. Vastaavalla tavalla henkisten tilojen, kuten uskomusten ja halujen, roolin määräävät ne toiminnalliset tai kausaaliset roolit, jotka parhaat tieteelliset psykologiset teoriamme niille antavat. Jos jokin henkinen tila, jonka [[arkipsykologia]] olettaa (esimerkiksi [[hysteria]]), todetaan sellaiseksi ettei sillä ole mitään perustavaa laatua olevaaperustavanlaatuista roolia kognitiivisessa psykologisessa selittämisessä, silloin voidaan katsoa, ettei tällaista tilaa ole olemassa. Toisaalta, jos kognitiivinen psykologia katsoo, että jotkin entiteetit tai tilat ovat välttämättömiä inhimillisen käyttäytymisen selittämiseksi, silloin nämä tilat ovat olemassa, riippumatta siitä, esiintyvätkö ne arkipsykologiassa vai eivät.