Ero sivun ”Hilja Riipinen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Kumottu muokkaus 16864986, jonka teki 37.157.107.70 (keskustelu) meni tulkinnaksi - pois
Rivi 16:
| kotisivu =
}}
'''Hilja ”Hurja-Hilja” Elisabet Riipinen''' (o.s. '''Miklin''', myöh. '''Metsäpolku''', [[30. lokakuuta]] [[1883]] [[Oulujoki]] – [[18. tammikuuta]] [[1966]] [[Lapua]]) oli [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] jäsen ja [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] ja [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisen Kansanliikkeen]] (IKL) poliitikko, joka toimi [[Suomen kansanedustaja|kansanedustajana]] 1930–1939. Hän päätoimitti [[Lotta Svärd]] -lehteä, kuului lottajärjestön keskusjohtokuntaan ja johti Etelä-Pohjanmaan piiriä. Hän toimi vuosina 1938–1944 myös IKL:n naisjärjestön [[Uusi Huomen|Uuden Huomenen]] puheenjohtajana ja järjestön lehden päätoimittajana.
 
Riipisen vanhemmat olivat maapoliisi Kristian Miklin ja Anna Charlotta Kärnä. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1902 ja valmistui [[filosofian kandidaatti|filosofian kandidaatiksi]] ja [[filosofian maisteri|maisteriksi]] vuonna 1910. Riipinen oli venäjän kielen stipendiaattina [[Moskova]]ssa 1905, 1909 ja 1914.
 
Hilja Riipinen oli ammatiltaan [[oppikoulu]]n opettaja ja [[rehtori]]. Hän oli [[Lapuan yhteiskoulu]]ssa opettajana vuodesta 1906, koulun johtajana vuodesta 1912, virkaa tekevänä rehtorina vuodesta 1927 ja rehtorina vuodesta 1929. Hän kiinnostui politiikasta Suomen itsenäistyttyä ja tuki sisällissodan aikana voimakkaasti valkoisia joukkoja. Uskonnollisena ja raittiina [[Siveellisyys|siveyden]] puolestapuhujana hän näki [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ja [[kommunismi]]n edustavan [[paholainen|paholaista]] maan päällä ja toimikin hyvin voimakkaasti näitä vastaan. Hän oli mukana [[Lapuan liike|Lapuan liikkeessä]] alusta lähtien ja liikkeen kannatuksen voimalla pääsi myös [[eduskunta]]an 1930 kokoomuksen listoilta. Hän oli yksi IKL:n perustajajäsenistä ja [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksesta]] loikattuaan myös sen kansanedustaja vuosina 1933–1939. Hän oli IKL:n ainoa näkyvä naispoliitikko. Suomen hävittyä [[jatkosota|jatkosodan]] Neuvostoliitolle Riipinen etsi syitä tappioon [[Raamattu|Raamatusta]] ja varsinkin [[Johanneksen ilmestys]]kirjasta. Sodan jälkeen Riipinen palasi opettajan ja rehtorin tehtäviinsä Lapuan yhteiskouluun. Hänelle myönnettiin [[kouluneuvos|kouluneuvoksen]] arvonimi vuonna 1953, jolloin hän siirtyi eläkkeelle.
 
Hilja Riipinen oli naimisissa vuodesta 1911 [[Jyväskylän seminaari|Jyväskylän opettajaseminaarin]] voimistelun ja terveysopin lehtorin [[Ale Riipinen|Heikki Aleksi Riipisen]] (1883–1957) kanssa.
Rivi 29:
Erkki Vasaran väitöstutkimuksen mukaan Riipinen kannatti [[eugeniikka]]a ja katsoi, että ”henkisesti tahi ruumiillisesti rappiolla olevat eivät kelpaa tulevien sukujen perustajiksi”. Riipinen näki maailman taistelutantereena, jossa vastakkain olivat ”yleismaailmallisuususko neuvostojuutalais-moskovalais-merkeissä” ja ”patriotismi-isänmaallisuus”. [[Juutalaiset|Juutalaisia]] hän piti ahneina, rikkaina, isänmaattomina kiskureina.<ref>[http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/valkoisensuomenurheilevatsoturit9710.html Erkki Vasara: Valkoisen Suomen urheilevat soturit, Suomen Historiallinen Seura 1997, s.150-153]</ref>
 
Hilja Riipinen oli myös [[naisasia|naisasianainen]] ja raittiusliikkeen kannattaja. Hän kannatti muun muassa naispappeuden sallimista.<ref>[http://helemi.lapua.fi/index.php?iContentID=844 Hilja Riipinen (1883–1966)] Helemi, Lapuan historiallinen tietokanta.</ref> Hänen kärkkäiden näkemysten ja jyrkkien mielipiteiden vuoksi hänelle annettiin kutsumanimi ”Hurja-Hilja”.{{selvennä}}
 
== Teoksia ==