Versio 17. maaliskuuta 2017 kello 23.27 muokkaa 188.238.42.90 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 29. lokakuuta 2017 kello 00.44 muokkaa kumoa CeleGia (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 3 596 muokkausta p Kh Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 4: [[Kuva:Une leçon clinique à la Salpêtrière.jpg\|thumb\|right\|250px\|Jean-Martin Charcot esittelee potilastaan viikoittain järjestämässään hypnoosinäytöksessä. Yksityiskohta André Brouillet’n maalauksesta ''Lääketieteen luento Salpêtrièressa'' (1887).]] '''Hysteria''' ({{k-el\|hystera}} 'kohtu') on historiallinen tautinimeke, joka jaettiin myöhemmin kahteen alaluokkaan hysteeriseksi neuroosiksi ja konversiohysteriaksi. Hysteerinen neuroosi nimettiin uudelleen somatoformiseksi häiriöksi, ja nykyisin siitä käytetään nimitystä [[somatisaatiohäiriö]] (F45.0). Konversiohysteria nimettiin uudelleen [[konversiohäiriö]]ksi, jota nimikettä käytetään edelleen suomalaisessa psykiatriassa, vaikka sairauden virallinen nimi on muuttunut [[dissosiaatiohäiriö]]ksi (F44). Hysterian luultiin alun perin johtuvan kohdun liikkumisesta,<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://books.google.fi/books?id=LdxmV5J0pPkC&printsec=frontcover&dq=Freud&hl=fi#v=onepage&q&f=false \| Nimeke= Hysteria Beyond Freud. \| Julkaisija=University of California Press \| Ajankohta= 1993\| Viitattu=12.4.2013}}{{en}}</ref> ja sitä pidettiin naisten sairautena. Yleisenä hoitomuotona oli ''hysterektomia'' eli kohdun poisto. Rivi 12: Myöhemmin sukupuolielimiin liittuvät teoriat hylättiin ja hysterialla alettiin tarkoittaa erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löytynyt selvää somaattista syytä. Tästä syystä niiden ajateltiin olevan psykiatrisen häiriön oireita<ref name="lop">Matti Huttunen: Konversiohäiriö. Lääkärikirja Duodecim 5.9.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00380</ref>. ~~Hysteria-diagnoosit~~Hysteriadiagnoosit ampaisivat kasvuun 1800-luvun lopulla Sigmund Freudin keksimien teorioiden saavuttaman suosion myötä. Myöhempi tutkimus on paljastanut, että moni Freudin ~~hysteria-potilaista~~hysteriapotilaista sairasti todellisuudessa somaattista sairautta, jolle Freud kehitti psykoanalyyttisen selityksen. Eräs "hysteerisistä" vatsakivuista kärsinyt Freudin potilas kuoli myöhemmin vatsasyöpään, mutta Freud ei koskaan kyseenalaistanut kyseiselle potilaalle antamansa diagnoosin osuvuutta.<ref>Why Freud was wrong? Sin, Science, and Psychoanalysis. Basic Books 1996, sivut 130-133, 137-138 ja 142-143.</ref> Tutkija Elliot Slater julkaisi 1960-luvun alussa seurantatutkimuksen hysteria-diagnoosin 1950-luvun alkupuolella Britannian valtiollisessa keskussairaalassa saaneista potilaista. Yhdeksän vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta ~~neljätoista~~14 prosenttia työikäisistä potilaista oli kuollut ja kahdeksan prosenttia oli menettänyt normaalin arjen toimintakykynsä. Kolmannes kuolleista potilaista oli tehnyt itsemurhan. Luonnollisen kuoleman kokeneet olivat kuolleet sairauksiin keskimäärin vain kolme vuotta hysteria-diagnoosin antamisen jälkeen, mikä antaa aihetta olettaa, että suuri osa kuolleista oli sairastanut kuolemaan johtanutta sairauttaan jo siinä vaiheessa, kun heidän oireensa tulkittiin hysteriasta johtuviksi. Menehtyneet potilaat olivat sairastaneet sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, munuaissyöpää, aivovammaa, aivokasvaimia, epilepsiaa ja aivorappeumaa.<ref>Eliot Slater & E. Glithero: A Follow-Up of Patients Diagnosed as Suffering from "Hysteria". Journal of Psychosomatic Research 9: 9-13 (1965). http://eliotslater.org/index.php/psychiatry/neurosis-hysteria/227-a-follow-up-of-patients-diagnosed-as-suffering-from-hysteria-1965</ref> Seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolelta eloon jääneistä potilaista oli löytynyt oireet selittävä elimellinen sairaus, joka oli saattanut oirehtia epätyypillisesti etenkin sairauden alkuvaiheessa. Kaikkein huonokuntoisimmat potilaat olivat kuitenkin niitä, joilta ei ollut löytynyt elimellistä sairautta. Slater päätyi esittämään, että osa hysteriadiagnooseista johtui siitä, että potilaiden elimellinen sairaus vaikutti myös heidän ulkoiseen käytökseensä, mikä sai lääkärit ajattelemaan, että somaattiset oireet johtuivatkin potilaiden "hysteerisestä luonteesta".<ref>Eliot Slater & E. Glithero: A Follow-Up of Patients Diagnosed as Suffering from "Hysteria". Journal of Psychosomatic Research 9: 9-13 (1965). http://eliotslater.org/index.php/psychiatry/neurosis-hysteria/227-a-follow-up-of-patients-diagnosed-as-suffering-from-hysteria-1965</ref>

Ero sivun ”Hysteria” versioiden välillä