Ero sivun ”Iranin panttivankikriisi” versioiden välillä

Lokakuun lopussa vuonna 1979 Iranin šaahi [[Mohammed Reza Pahlavi]] oli poistunut kuohuvasta Iranista jossa uskonnolliset radikaalit pyrkivät saamaan maahan islamilaisen hallinnon. Samalla tuhannet mielenosoittajatosoittivat kiihkoilivatmieltään šaahia ja Yhdysvaltoja vastaan. Marraskuun alussa mielenosoitukset Yhdysvaltojen lähetystön edessä kävivät yhä suuremmiksi.

Vuoden [[1979]] [[4. marraskuuta|marraskuun 4. aamuna]] tuhannet kiihkoilevat iranilaiset mielenosoittajat olivat kerääntyneet [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[suurlähetystö]]n eteen ja huusivatvaativat kuolemaa Iranin entiselle šaahille [[Mohammed Reza Pahlavi]]lla sekä Yhdysvalloille<ref name="Iran444">Tieteen Kuvalehti Historia 2/2010>{{Lehtiviite | Tekijä = Sebastian Relster | Otsikko = 44 päivää ajatollahin vankina| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta = | Vuosikerta =2010 | Numero =2 | Sivut = 64-71 | Julkaisupaikka =Oslo | Julkaisija = Bonnier Publications International AS | Selite= | Tunniste= ISSN 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.4.2015 | Kieli = SUOMI| Lopetusmerkki = }}</ref>.

Suurlähetystössä työskentelevä, kolmanneksi ylin virkamies, [[Moorhead C. Kennedy]] katseli kiihkomielisiä mielensoittajia jotka vaativat Yhdysvaltoja luovuttamaan šaahin ja tämän omaisuuden takaisin Iraniin Yhdysvalloista <ref name="Iran444">Tieteen Kuvalehti Historia 11/2008</ref>. Moorhead C. Kennedy tiesi, että suurlähetystöä olisi vaikeatavaikeaa puolustaa, mikäli väkijoukko tunkeutuisi suurlähetystö alueellesuurlähetystöalueelle, jota vartioi vain 13 [[Yhdysvaltain merijalkaväki|Yhdysvaltain merijalkaväen]] sotilasta, jollejoille oli annettu käsky olla ampumatta ketään, joka tunkeutuisi suurlähetystön sisälle. Tunkeutujat tulisi häätää pois vain ulkopuolelta olevalta apuvoimin <ref name=Iran444/>.

Yhdysvaltain suurlähetystön asianhoitajana toimi tuolloin [[Bruce Laingen|Bruce Laingen,]] joka oli sillä hetkellä vastuussa suurlähetystöstä, sillä Iran oli estänyt varsinaisen uuden nimitetyn suurlähettilään tulon maahan<ref name=Iran444/>.

Kello oli noin 09.00 kun Laingen oli matkalla autossa Iranin ulkoministeriöön, joka sijaitsee noin 1,5 kilometriä suurlähetystöstä, mielenosoituksen aikana saadakseen takeet suurlähetystön turvallisuudesta<ref name=Iran444/>. Laingen tiesi kuitenkin sen, ettei Iranin poliisi tekisi asialle mitään mikäli mahdollinen hyökkäys suurlähetystön sisälle tapahtuisi<ref name=Iran444/>.

Kello 10.15 Moorhead C. Kennedyn toimistoon ryntäsi vartiosotilas, joka ilmoitti että kaikkien olisi parasta poistua suurlähetystön kadunpuolisista rakennuksista, koska mielenosoittajat olivat juuri tunkeutuneet, kolme metriä pitkän, aidan sekä portin yli ja olivat tunkeutumassa suurlähetystö alueelle ja pyrkisivät todennäköisesti suurlähetystö rakennuksen sisälle<ref name=Iran444/>.

Suunnitelmaa evakuoinnista ei ollut tiedossa vaikka asianhoitaja Laingen oli jo aiemmin varoittanut [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]]tä edellisistä mielenosoituksesta suurlähetystön edustalla, mikäli mielensoittajat tunkeutuisivat joskus lähetystö alueenlähetystöalueen sisälle<ref name=Iran444/>.

Mielensoittajat juoksivat lähetystön rappuja kohti pääovea, jota vartioi kaksi merijalkaväen sotilasta aseistettuna <ref name=Iran444/>.

Suurlähetystö rakennuksenSuurlähetystörakennuksen toisessa kerroksessa kymmenkunta suurlähetystön henkilökunnan jäsentä olivat lähetystön turvaholvissa tuhoamassa salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja, rikkomassa kaikki elektroniset laitteet palasiksi sekä silppusivat salaisia koodikirjoja, jotta ne eivät joutuisivatjoutuisi mielenosoittajien käsiin.

Samaan aikaan suurlähetystön yksi suurlähetystön työntekijöistä John W. Limbert yritti samassa kerroksessa ottaa radio- ja puhelinyhteys Yhdysvaltain ulkoministeriön sekä Iranin hallituksen edustajiin<ref name=Iran444/>. Kun Limbert sai ilmoitettuun tiedon [[Washington (DC)|Washington]]iin hyökkäyksestä ja yritti sen jälkeen ottaa yhteyttä Iranin pääministerillepääministeriin, [[Mehdi Bazargan]]ille joka ei ollut kovinkaan halukas puuttumaan asiaan, koska hänen mukaan päätös valta oli vain [[ajatollah Khomeini]]lla joten puhelu katkesi siihen paikkaan<ref name=Iran444/>.

=====Yhdysvaltain reaktio=====

Kello oli 04.30 aamulla Yhdysvaltain presidentin vapaa-ajan asunnolla [[Camp David]]issa, jossa istuva presidentti [[Jimmy Carter]] oli juuri nukkumassa, kaappauksen aikana, kun puhelin soi<ref name=Iran444/>.

Soittaja oli Carterin turvallisuuspoliittinen neuvojanantaja [[Zbigniew Brzezinski]] joka ilmoitti, että Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystöön oli tunkeuduttu ja sen henkilökunta oli otettu panttivangiksi<ref name=Iran444/>. Brzezinski painotti, ettei asiaaasiaan voisi mitenkään puuttua sotilaallisesti, sillä kaappareiden tavoitteet tunkeutumiselle ja vaatimukset olivat vielä hämärän peitossa<ref name=Iran444/>.

Tätä painotti myös ulkoministeri [[Cyrus Vance]], joka oli liittynyt linjalle, ja kertoi että kaapparit vaativat todennäköisesti entisen šaahin luovuttamista Iraniin, jotta panttivangit voitaisiin vapauttaa<ref name=Iran444/>. Siihen Carter ei suostunut, vaikka Brzezinski olikin aluksi asialle myönteinen<ref name=Iran444/>.

Kello oli 10.30, 4.11.1979, kun asianhoitaja Bruce Laingen oli ollut kahden tunnin odottelun jälkeen Iranin ulkoministeriössä ja päättänyt nyt palata takaisin suurlähetystöön kuultuaan radiopuhelimen kautta viestin, että suurlähetystö alueelle oli tunkeuduttu. Laingen oli matkalla autolle, kun hän sai viestin ettei palaaminen suurlähetystön alueelle olisi turvallisuussyistä järkevää, joten hän päätti palata takaisin ulkoministeriöön selvittämään asiaa<ref name=Iran444/>.

Vasta iltapäivällä Laingen tapasi Iranin ulkoministerin [[Ibrahim Yazdi]]n joka vain totesi, ettei ulkoministeriö voi asialle mitään. Vaikka Laingen jo tiesi, että Yazdi pystyisi asialle mitään, sillä hänkin oli vain ainostaan [[ajatollah Khomeini]]n käskyjen vallassa, yritti Laingen kuitenkin taivutella Yazdia toimimaan lähetystöön tunkeutujia vastaan.

6. marraskuuta Iranin pääministeri [[Mehdi Bazargan]] päätti puuttua asiaan, joten hän oli näin ollen määrännyt Iranin poliisin menemään suurlähetystö alueelle poistamaan sinne tunkeutuneet mielenosoittajat pois<ref name=Iran444/>.

Bazargan joka itse oli demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja tiesi hyvin, että suurlähetystöön tunkeutuneet opiskelijat eivät kuitenkaan reagoisi mitenkään poliisin kehotuksiin poistumaanpoistua alueelta<ref name=Iran444/>. Bazarganilla ei ollut itse asiassa pääministerinä minkäänlaista valtaa tehdävaikuttaa asialle mitäänasiaan, sillä todellinen käsky tulisi vain suoraan ajatollah Khomeinilta, joka asettui lopulta tukemaan mielensoittajia<ref name=Iran444/>.

William Quarles, 23-vuotias Yhdysvaltain merijalkaväen vartija oli ollut kaksi viikkoa panttivankina, mutta tänä aikana hän oli saanut poikkeuksellisen hyvää kohtelua, sillä Quarles oli [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalainen,]] jota iranilaiset pitivät sorrettuinasorrettuna kansan osanakansanosana ja uskoivat näin ollen, että lähetystön muut valkoiset henkilökunnan jäsenet olivat alistaneet häntä. Näin ollen heidän sympatiatsympatiansa Quarlesia kohtaan oli eri kuin muiden panttivankien kohdalla<ref name=Iran444/>.