|
[[Korvatorvi]] on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skl00014 | Nimeke = Korvatulehdus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Terveyskirjasto | Viitattu = 12.10.2013 }}</ref>
[[Ilmanpaine]] vaikuttaa myös korvan toimintaan ja lentokoneella matkustaneet (korvan sisällä [[ylipaine]]) tai syvälle sukeltaneet (korvan sisällä [[alipaine]]) tietävätkin, että korvia alkaa helposti särkeä, jos tärykalvon sisällä olevaa [[paine]]tta ei tasaa ulkopuolella olevaa painetta vastaavaksi. Tämä tapahtuu avaamalla korvanielukäytävän esimerkiksi nielaisemalla tai puhaltamalla samalla, kun pitää [[suu]]n ja [[nenä]]n ulostuloaukot suljettuina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.otometri.fi/fi/korvakimara.html?start=30 | Nimeke = Valsalvan manööveri | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Otometri Oy | Viitattu = 12.10.2013 }}</ref>Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]Korva on eläimen kuulo- ja tasapainoelin. Ulkokorvaan kuuluva korvalehti kerää ääniaaltoja ja johtaa ne korvakäytävään. Korvakäytävän loppupäässä on joustava ja kimmoisa tärykalvo, joka värähtelee ääniaaltojen ansiosta. Tärykalvosta värähtely siirtyy välikorvan kuuloluihin, jotka voimistavat tärykalvon värähtelyjä ja johtavat värähdysliikkeen sisäkorvan simpukkaan. Nesteen täyttämässä simpukassa olevat aistinsolut ärtyvät ja ne lähettävät impulsseja kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, jossa ne tajutaan ääninä. Tasapainoelin ja pään liikeaisti sijaitsevat sisäkorvassa.[1]
Sisäkorvan simpukassa sijaitsee kuuloelin eli Cortin elin. Siinä on kahdenlaisia aistinsoluja. Ulkokarvasoluja on kolmessa rivissä. Niiden tehtävänä on voimistaa tai vaimentaa ääntä ja siten suojata korvaa kovilta ääniltä. Sisäkarvasoluja on yhdessä rivissä ja ne varsinaisesti aistivat ääniaallot. Aistinkarvasolut ovat joustavan tyvikalvon päällä, ja niiden yläpuolella on jäykkä katekalvo. Ääniaallot saavat tyvikalvon värähtelemään, karvat koskettavat katekalvoa ja ärtyvät. Ärsytys saa aikaan välittäjäaineen erittymisen, mikä puolestaa saa aikaan hermoärsytyksen kuulohermoon.
Sisäkorvassa ovat myös nesteen täyttämät kaarikäytävät sekä pyöreä ja soikea rakkula, jotka reagoivat pään liikkeisiin ja toimivat siten tasapainoaistineliminä. Kaarikäytävien sisällä on nestettä, joka liikahtaessaan saa aistinsolut ärtymään ja välittämään tietoa isoaivoihin. Pyöreä ja soikea rakkula taas antavat tietoa pään asennosta.
Korva on kokonaisuudessan hyvin herkkä, ja pitkäaikainen meteli vaurioittaa korvan aistinsoluja pysyvästi. Yli 85 desibelin äänien kuulemista kannattaa välttää. Vaurioituminen aiheuttaa paitsi kuulon heikkenemistä, eli huonokuuloisuutta, myös jatkuvaa ja jopa hyvin voimakasta tinnitusta. Korvatorvi on yhteydessä nieluun ja korvatulehduksen aiheuttavat bakteerit tulevatkin sen kautta. Tulehduksessa muodostuu märkää ja tärykalvo pullistuu.[2]
== Lähteet ==
| 