Ero sivun ”Pro Finlandia (adressi)” versioiden välillä

'''Pro Finlandia''' -kulttuuriadressiadressi, joka tunnetaan myös nimillä '''Kulttuuriadressi'''<ref name=Suursanakirja>{{kirjaviite |Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 261 | Luku = Kulttuuriadressi | Julkaisija = WSOY |Vuosi = 1978 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref> tai '''Eurooppalainen adressi'''<ref name=TSK>{{kirjaviite | Nimeke = Tietosanakirja, 2. osa (Confrater–Haggai) | Sivu = 936–937 | Julkaisija = Tietosanakirja Oy | Vuosi = | www = http://runeberg.org/tieto/2/0508.html}}</ref> oli Venäjän keisari [[Nikolai II|Nikolai II:lle]] osoitettu [[adressi]], jossa pyydettiin keisaria säilyttämään Suomen erityisoikeudet ja aseman. [[Helmikuun manifesti]]n vuoksi tehdyn [[Suuri adressi|Suuren adressin]] jälkeen alettiin [[Konni Zilliacus|Konni Zilliacuksen]] avustuksella kokoamaan kansainvälistä kulttuuriadressia, jonka allekirjoitti 1&nbsp;063 kulttuuripersoonaa kahdestatoista maasta eri puolilta [[Eurooppa]]a.<ref> Zilliacus, s. 13</ref>

Venäjän keisari Nikolai II:n aloitteesta oli [[Alankomaat|Hollannissa]] vuonna [[1899]] kokoontunut [[Haagin sopimus|Haagin rauhakonferenssi]]. Hän oli ehdottanut armeijoiden väkimäärän vähentämistä.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Yrjö Karilas | Nimeke = Pikku jättiläinen, 19. painos | Sivu = 273 | Luku = Suomen vapaustaistelu | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1964}}</ref> Häntä kiitettiin ja nimitettiin rauhanruhtinaaksi. Hänen aikeensa noin kolminkertaistaa suomalaisten asevelvollisten määrä herätti sen tähden suurta vastustusta ja ihmettelyä.<ref>Zilliacus, s. 11 </ref><ref>Juva, 9, s. 97 </ref> Se, että hän oli torjunut pienen, oikeuksiensa puolesta kamppailevan kansan laatiman Suuren adressin, oli herättänyt hämmästystä kaikkialla maailmassa.<ref>Parmanen, s. 121–122</ref>

Ensin Freedericksz lupasi esittää lähetystön pyynnön keisarille ja viimeistään torstaina ilmoittaa vastauksen lähetystölle, mutta jo seuraavana päivänä, keskiviikkona 28. kesäkuuta, hän kertoi asiaa tarkemmin harkittuaan, että tässä tapauksessa pyyntö on esitettävä sisäministeri [[Ivan Goremykin]]ille. Lähetystön jäsen Nordenskiöld, joka tunsi silloisen ulkoministerin [[Mihail Muravjov]]in, yritti tavoittaa häntä, mutta sai kuulla, että että ministeri oli edellisenä iltana matkustanut pois. Sisäministeri Goremykinin tapaaminen estyi kahden päivän aikana kolmesti, hänen siirrettyään sovittua tapaamista. Sitten Goremykin ilmoitti, ettei asia kuulu hänelle vaan [[Pietarhovi]]n palatsikomendantille. Seuraavana päivänä lähetystö matkusti Pietarhoviin, jossa ilmoitettiin että palatsikomendantti oli matkustanut Pietariin. Kun he olivat palanneet Pietariin, he saivat Goremykiniltä kutsun tulla tapaamassa häntä, ja niin he saivat kuulla, ettei keisari ota lähetystöä puheilleen.<ref>Öhquist, s. 56</ref><ref>Juva, 9, s. 27-34 </ref>

Lähetystö sai kansanjoukot ympärilleen palatessaan Suomen läpi kotimaihinsa.<ref>Juva, 9, s. 27, 34–44</ref><ref>Parmanen, s. 76</ref> Lähetystön kunniaksi järjestettiin [[Helsinki|Helsingissä]] aamiaispäivälliset [[Kaivohuone]]ella.<ref name=TSK /> Vaikka lähetystö oli epäonnistunut tehtävässään, tunnelma oli täynnä riemua ja innostusta, paikalla oli jäseniä kaikista silloisista valtiollisista puolueista, muun muassa [[Agathon Meurman]] ja [[Thiodolf Rein|Th. Rein]]. [[C. G. Estlander]] piti puheen ranskaksi.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 534 </ref><ref>Zilliacus, s. 32</ref><ref>Juva, 9, s. 35,37</ref>

Kopiot adressista jaettiin kaikille allekirjoittaneille. Se julkaistiin myös painosta nimellä "''Pro Finlandia. 1899. Les adresses internationales à S. M. L’Empereur-Grand-Duc Nicolas II''"<ref name=TSK /> ("Suomen puolesta 1899. Kansainväliset adressit Hänen Majesteetilleen keisari-suuriruhtinas Nikolai II:lle"). Alkuperäinen adressi annettiin professori Van der Vlugtin mukaan [[Haag]]in julkiseen kirjastoon säilytettäväksi, koska sitä ei uskallettu jättää Suomeen. Suomen tultua itsenäiseksi hän saapui Suomeen, vuonna 1921 tuoden adressiin mukanaan, ja se luovutettiin Suomen [[Valtionarkisto]]on. Ulkomainen lehdistö mainitsi lähetystön ja adressin uutisissaan.<ref>Murrosajoilta II, Setälä, E. N., s. 536</ref><ref>Zilliacus, s. 33</ref><ref>Öhquist, s. 57</ref> <ref>Juva, 9, s. 44 </ref>